Mitä on vanhempainvapaa?
Vanhempainvapaa on perhevapaa, jonka aikana tuore vanhempi voi jäädä pois työstä hoitaakseen vastasyntynyttä tai adoptoitua lasta. Tältä ajalta maksetaan Kelan vanhempainrahaa, joka on ansiosidonnainen tuki (pääosin vanhemman tuloihin perustuva etuus). Vanhempainvapaa kuuluu sekä äidille että isälle tasa-arvoisesti: kumpikin vanhempi saa oman kiintiönsä vapaapäiviä lapsen syntymän johdosta. Elokuussa 2022 voimaan tullut perhevapaauudistus kasvatti vanhempainvapaan kestoa ja jakoi vapaat tasaisemmin vanhempien kesken. Aiemmin puhuttiin erikseen äitiyslomasta(tai äitiysvapaasta) ja isyyslomasta (isyysvapaasta), mutta nykyään näitä käytetään harvemmin virallisissa yhteyksissä. Synnyttäneellä vanhemmalla on nykyään raskausvapaa (entinen äitiysvapaa) ennen synnytystä, ja kummallakin vanhemmalla oma osuutensa vanhempainvapaasta lapsen synnyttyä.
Vanhempainvapaan aikana työstä poissaolo on turvattu työsopimuslaissa, ja vanhemmalla on oikeus palata samaan työhön vapaan jälkeen. Näin vanhemmat voivat keskittyä lapsen hoitamiseen ilman pelkoa työn menettämisestä. Vanhempainvapaata voivat käyttää niin biologiset vanhemmat kuin adoptiovanhemmat, ja myös esimerkiksi samaa sukupuolta olevat tai yksinhuoltajavanhemmat kuuluvat vapaan piiriin. Perhemuoto tai vanhemman sukupuoli ei vaikuta oikeuteen jäädä vanhempainvapaalle – tärkeintä on, että olet lapsen huoltaja ja osallistut lapsen hoitoon.
Milloin äitiysloma alkaa?
Usein tuoreita vanhempia mietityttää, milloin äitiysloma alkaa eli missä vaiheessa synnyttävä vanhempi voi jäädä pois työstä ennen lapsen syntymää. Äitiysloma, eli virallisemmin raskausvapaa, alkaa tavallisesti noin 30 arkipäivää (noin 5 viikkoa) ennen laskettua synnytysaikaa. Laissa on määritelty, että raskausvapaan aloitus on sijoitettava välille 14–30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Käytännössä moni äiti jää äitiysvapaalle juuri tuossa noin kuukautta ennen laskettua päivää. Jos haluaa, raskausvapaan voi aloittaa lähemmäs laskettua aikaa (viimeistään 14 päivää ennen), jolloin osa raskausvapaasta jatkuu lapsen syntymän jälkeen. Raskausvapaan kesto on aina 40 arkipäivää riippumatta aloitusajankohdasta – jos vapaan aloittaa myöhemmin, jäljelle jäävä osuus käytetään synnytyksen jälkeen.
Äitiysloman alkaminen vaatii, että odottava äiti ilmoittaa työnantajalleen jäävänsä perhevapaalle. Työsopimuslain mukaan tästä on ilmoitettava viimeistään 2 kuukautta ennen vapaan alkua. (Jos vapaan kesto olisi hyvin lyhyt, enintään 12 arkipäivää, riittää 1 kuukauden ilmoitusaika.) Käytännössä neuvolasta saatu laskettu aika ja todistus raskaudesta tarvitaan Kelaa varten, ja työnantajalle riittää oma ilmoitus perhevapaan käytöstä. Moni äiti sopii asiasta hyvissä ajoin, jotta työpaikalla voidaan varautua sijaisjärjestelyihin.
Äitiysloman kesto – kauanko äitiysloma kestää?
Usein kysytään, kuinka kauan äitiysloma kestää. Äitiysloman pituus mietityttää monia, sillä aiheesta on liikkunut erilaisia lukuja vanhan ja uuden perhevapaajärjestelmän myötä. Äitiysloman kesto voidaan jakaa kahteen osaan: raskausvapaaseen (ennen synnytystä) ja äidin vanhempainvapaaseen (lapsen syntymän jälkeen).
Vanhan mallin mukaan varsinainen äitiysvapaa kesti 105 arkipäivää (noin 4 kuukautta) ja alkoi yleensä 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Uudessa (1.8.2022 voimaan tulleessa) mallissa synnyttävä vanhempi saa 40 arkipäivän raskausvapaan ennen synnytystä. Tämä vastaa noin 6 viikkoa, ja se on ikään kuin ”uusi äitiysloma” ennen lapsen syntymää. Tämän jälkeen alkaa vanhempainvapaa, jota jaetaan molempien vanhempien kesken. Synnyttänyt vanhempi voi siis jatkaa kotona lapsen kanssa myös raskausvapaan jälkeen käyttämällä omaa vanhempainvapaan kiintiötään.
Äidin käytettävissä olevan vanhempainvapaan pituus on 160 arkipäivää, mikä on noin 6,5 kuukautta. Yhteensä, kun lasketaan raskausvapaa (~6 viikkoa) ja äidin oma vanhempainvapaa (~6,5 kuukautta), äiti voi olla kotona lapsen kanssa noin 7–8 kuukautta Kelan tukien turvin. Käytännössä äidit pitävät usein valtaosan tästä ajasta yhtäjaksoisesti synnytyksen jälkeen, jotta vauva saa rauhassa kasvaa ensimmäiset kuukaudet äidin hoidossa.
On hyvä huomata, että perhevapaauudistuksen myötä kumpikin vanhempi sai yhtä pitkän vanhempainvapaakiintiön (160 arkipäivää). Äitiysloma-käsitteeseen voidaan kansanomaisesti laskea mukaan sekä raskausvapaa että se vanhempainvapaa, jonka äiti käyttää. Tällöin äitiysloman pituus voi olla lähemmäs vuoden mittainen, jos äiti hyödyntää myös vanhempainvapaan oman osuutensa kokonaan. Kuitenkin osa tästä ajasta on nykyisin mahdollista myös isän pitää, joten perheiden on päätettävä keskenään, miten vapaat jaetaan. Mikäli äiti haluaa olla lapsen kanssa kotona pidempään kuin omat 160 vanhempainvapaapäiväänsä, isä voi luovuttaa äidille enintään 63 omaa vapaapäiväänsä. Toisin sanoen äiti voi maksimissaan käyttää 160 + 63 = 223 vanhempainvapaapäivää (noin 9 kuukautta) lisäksi 40 päivän raskausvapaan päälle, jos isä suostuu luovuttamaan omia vapaitaan. Tämä on kuitenkin perheen sisäinen päätös ja edellyttää, että isä ei itse käytä niitä 63 päivää.
Tiivistetysti: kauanko äitiysloma kestää? – Nykyään synnyttävällä äidillä on noin 6 viikon raskausvapaa ennen synnytystä ja noin 6–7 kuukauden vanhempainvapaa sen jälkeen omasta takaa. Yhteensä tämä tekee noin 7–8 kuukautta äidille kuuluvia vapaita. Jos perhe sopii niin, äiti voi mahdollisesti jatkaa vielä pidempään hyödyntämällä isän luovuttamia päiviä tai jäämällä vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalle (josta lisää alempana). Muista kuitenkin, että äitiysvapaan kesto Kelan tukien kanssa on eri asia kuin kokonaisuudessaan kotona vietetty aika: vanhempainvapaan jälkeen vanhemmilla on halutessaan oikeus jäädä vielä hoitovapaalle lapsen hoitamiseksi aina siihen asti, kun lapsi täyttää 3 vuotta, mutta hoitovapaa on pääsääntöisesti palkatonta (Kela tosin maksaa kotihoidontukea, jos lasta hoidetaan kotona vanhempainrahakauden jälkeen).
Kauanko saa olla vanhempainvapaalla?
Kauanko saa olla vanhempainvapaalla? Tämä on tärkeä kysymys, sillä vanhemmat haluavat usein tietää, kuinka pitkään lakisääteiset vapaat jatkuvat. Vanhempainvapaata voi pitää siihen asti, kunnes lapsi täyttää 2 vuotta. Käytännössä Kelan vanhempainrahapäiviä on yhteensä 320 arkipäivää perhettä kohden, mikä vastaa hieman yli 13 kuukautta aikaa (koska arkipäiviin lasketaan maanantai–lauantai, noin 6 päivää viikossa). Nämä 320 arkipäivää jakautuvat vanhempien kesken siten, että molemmille vanhemmille on lähtökohtaisesti varattu 160 päivää. Jos perheessä on vain yksi vanhempi (esimerkiksi yksinhuoltaja), hän saa käyttää kaikki 320 päivää itse.
Vanhempainvapaan voi pitää joustavasti erissä lapsen ensimmäisten ikävuosien aikana, kunhan koko vapaa on käytetty ennen kuin lapsi täyttää 2 vuotta. Laki sallii vanhempainvapaan jakamisen enintään neljään jaksoon per vanhempi. Yksittäisen vapaan jakson on oltava vähintään 12 arkipäivää pitkä, ellei työnantajan kanssa toisin sovita. Tämä tarkoittaa, että et ole pakotettu käyttämään kaikkia vapaita yhteen menoon, vaan voit esimerkiksi palata töihin välillä ja myöhemmin jatkaa jäljellä olevien vapapäivien käyttöä. Monet perheet hyödyntävät tätä joustavuutta: esimerkiksi äiti voi pitää ensin pitkän yhtenäisen vapaan, isä myöhemmin oman jaksonsa, ja loput päivät voidaan käyttää joustavasti vaikka osa-aikaisesti.
Yhteenvetona, vanhempainvapaalla saa olla Kelan tukien turvin noin 13–14 kuukautta lapsen syntymästä eteenpäin, jakaantuen vanhempien kesken. Työntekijällä on oikeus pitää tämä vapaa laissa määritellyissä puitteissa, kunhan ilmoitukset tehdään ajoissa. Tämän jälkeen (lapsen noin 1,5–2 vuoden iässä, kun vanhempainrahapäivät on käytetty) vanhemmat voivat halutessaan jatkaa lapsen kotihoitoa siirtymällä hoitovapaalle. Hoitovapaalla voi olla siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta, mutta hoitovapaa on pääosin palkatonta aikaa – toki Kela maksaa kotihoidontukea, mikäli lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa. Hoitovapaan ajalta työpaikka säilyy yhä, eli vanhempi voi palata töihin viimeistään lapsen täytettyä kolme vuotta.
On hyvä huomata, että vanhempainvapaa (320 arkipäivää) jaetaan vanhempien kesken niin, että kumpikin saa oman osuutensa. Lain tarkoituksena on kannustaa molempia vanhempia käyttämään aikaa lapsen hoitoon. Siksi vain rajallisen osan omasta kiintiöstään voi luovuttaa toiselle: enintään 63 päivää voi siirtää toiselle vanhemmalle tai esimerkiksi omalle puolisolle. Jos toinen vanhempi ei käytä omia vapaitaan eikä luovuta niitä, loput päivät jäävät käyttämättä. Toisin sanoen perhe ei voi pidentää vanhempainvapaan kokonaiskestoa yli 320 päivän, ellei kyseessä ole erityistilanne (kuten monikkoperhe tai lapsen ennenaikainen syntymä, jolloin lisäpäiviä myönnetään – esimerkiksi kaksosista saa +84 päivää lisää vanhempainrahaa). Tavallisessa yksilapsisessa perheessä kuitenkin tuo noin 13 kuukauden jakso on maksimipituus vanhempainrahakaudelle.
Milloin isä voi pitää vanhempainvapaan?
Isän rooli perhevapaissa on vahvistunut uuden järjestelmän myötä. Milloin isä voi pitää vanhempainvapaan? Isä (tai ei-synnyttävä vanhempi) voi aloittaa vanhempainvapaansa aikaisintaan lapsen syntymäpäivänä. Toisin kuin äidillä, isällä ei ole raskausvapaata ennen syntymää, joten isän vapaat alkavat vasta, kun vauva on maailmassa.
Käytännössä monissa perheissä isyysloma alkaa heti lapsen synnyttyä: isä pitää yleensä alkuun lyhyen vapaan jakson, jotta voi olla kotona tukemassa synnyttänyttä äitiä ja hoitamassa vastasyntynyttä yhdessä. Uudessa perhevapaamallissa ei ole enää erillistä isyysrahakautta, mutta samanaikaisesti vanhemmat voivat silti olla kotona lyhyen aikaa. Kela mahdollistaa sen, että molemmat vanhemmat saavat vanhempainrahaa samanaikaisesti enintään 18 arkipäivän ajan. Tämä tarkoittaa, että isä voi olla kotona yhtä aikaa äidin kanssa noin kolmen kalenteriviikon verran heti synnytyksen jälkeen samanaikaisella vanhempainvapaalla. Nuo 18 arkipäivää voidaan sijoittaa joustavasti: isä voi pitää ne putkeen heti vauvan syntyessä tai esimerkiksi pätkissä. Tänä aikana äiti saa joko raskausrahaa tai vanhempainrahaa ja isä saa vanhempainrahaa yhtäaikaisesti, eikä 18 päivän enimmäismäärä ylity.
Isän varsinainen vanhempainvapaa (eli hänen 160 arkipäivän kiintiönsä) on yhtä pitkä kuin äidin, ja isä voi käyttää sen haluamanaan ajankohtana lapsen syntymän jälkeen aina siihen asti, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Tyypillisesti isät pitävät vanhempainvapaansa sen jälkeen kun äiti palaa töihin. Esimerkiksi perheessä voidaan sopia, että äiti on kotona ensimmäiset 9 kuukautta ja tämän jälkeen isä käyttää oman vapaaosuutensa seuraavat ~6 kuukautta. Näin lapsi voi olla noin 1,5-vuotiaaksi asti kotihoidossa vanhempien kanssa. Toinen vaihtoehto on, että isä ja äiti jakavat vanhempainvapaan myös päällekkäin tai limittäin: he voivat vuorotella hoitovastuuta esimerkiksi muutaman viikon jaksoissa tai jopa siten, että molemmat ovat osittain samaan aikaan kotona (tästä lisää osittaisen vapaan kohdalla).
Isän vanhempainvapaa on siis todella joustava: isä voi pitää vapaan yhdellä pitkällä jaksolla tai jakaa sen enintään neljään osaan (kuten äitikin) ja vaikka ripotella osia sinne tänne ensimmäisten kahden vuoden aikana. Kaikista jaksoista tulee vain sopia työnantajan kanssa hyvissä ajoin (viimeistään 2 kk ennen kutakin jaksoa, jos jakso on pitkä). Työnantaja ei voi kieltää laissa turvattua perhevapaata, mutta ajankohdan yksityiskohdista voidaan käydä neuvottelua sujuvuuden varmistamiseksi.
On tärkeää huomioida, että isällä on oma 160 päivän kiintiönsä, josta vanhempainvapaa isälle käytännössä koostuu. Isä voi halutessaan luovuttaa osan omista vanhempainvapaapäivistään äidille tai muulle hoitajalle (enintään 63 päivää), mutta tätä ei ole pakko tehdä. Jos isä haluaa käyttää kaikki omat 160 päivänsä itse, hänellä on siihen täysi oikeus. Isän vanhempainvapaa on saman pituinen kuin äidin, ja järjestelmä rohkaisee isiä käyttämään oikeuttaan, jotta molemmat vanhemmat saavat aikaa vauvan kanssa. Mikäli isä ei käytä vapaitaan eikä luovuta sallittua osuutta toiselle, nuo käyttämättä jääneet päivät yksinkertaisesti jäävät hyödyntämättä – äiti ei voi automaattisesti ottaa haltuunsa kaikkia isän vapaita, vaan vain sen 63 päivän siirto-osuuden verran.
Tiivistäen: isä voi pitää vanhempainvapaata joustavasti lapsen syntymän jälkeen. Isyysloma aloitetaan usein vauvan synnyttyä lyhyenä yhtäaikaisena vapaana äidin kanssa (noin 2–3 viikkoa), ja sen jälkeen isä käyttää loput vapaansa haluamallaan tavalla ennen lapsen 2-vuotispäivää. Isän osuus vanhempainvapaasta on merkittävä – nykyään yhtä pitkä kuin äidinkin – joten perheen kannattaa yhdessä suunnitella, miten nämä noin 13 kuukauden vanhempainrahapäivät käytetään parhaiten koko perheen ja lapsen edun mukaisesti.
Osittainen vanhempainvapaa
Kaikkia perhevapaita ei ole pakko pitää täysiaikaisesti kotona ollen. Järjestelmässä on mahdollisuus myös osittaiseen vanhempainvapaaseen, mikä tuo lisää joustavuutta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Osittainen vanhempainvapaa tarkoittaa sitä, että vanhempi tekee osa-aikatyötä ja hoitaa lasta osa päivää, saaden Kelasta osittaista vanhempainrahaa.
Osittaisella vanhempainvapaalla vanhempi lyhentää työpäiväänsä tai -viikkoaan. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi työskentelyä puolet päivästä ja loppupäivän omistamista lapsen hoitamiseen kotona. Lain mukaan osittaisella vanhempainvapaalla oleva voi työskennellä enintään 5 tuntia päivässä, jotta on oikeutettu Kelan vanhempainrahaan osittaisena. Työnantajan kanssa on tehtävä sopimus osa-aikatyöstä, jos haluaa hyödyntää tätä mahdollisuutta.
Kun vanhempi on osittaisella vanhempainvapaalla yhden arkipäivän, hänen vanhempainvapaakiintiöstään kuluu vain puolikas päivä. Näin vanhempainrahapäiviä riittää kalenteriajassa kaksinkertaisesti pidemmälle verrattuna siihen, että vapaita käyttäisi täysipäiväisesti. Esimerkiksi jos vanhempi tekee puolikasta työaikaa viitenä päivänä viikossa, hän käyttää vain 2,5 vanhempainrahapäivää viikossa (5 puolikasta päivää = 2,5 täyttä päivää). Tämä pidentää vanhempainvapaan kalenterikestoa mutta huomioi sen, että vanhempi saa osa palkkaa työstä ja osa-etuutta Kelasta.
Osittainen vanhempainvapaa sopii perheille, joissa halutaan jakaa arjen hoitovastuuta ja samalla säilyttää kiinniotto työelämään. Molemmat vanhemmat voivat myös olla yhtä aikaa osittaisella vanhempainvapaalla. Tällöin, mielenkiintoisesti, heiltä ei kulu lainkaan niitä 18 yhdessä pidettävää päivää (koska kumpikaan ei ole täydellä vapaalla samanaikaisesti, vaan molemmat ovat puolittain töissä). Esimerkiksi molemmat vanhemmat voivat sopia työnantajiensa kanssa nelipäiväisestä työviikosta: toinen vanhempi on vapaalla vaikka maanantaisin, toinen perjantaisin, ja ti-to molemmat tekevät lyhennettyä työpäivää. Tällaisella järjestelyllä lapsella on aina jompikumpi vanhempi kotona osan aikaa, ja molemmat vanhemmat saavat sekä aikaa lapsen kanssa että pidettyä ammattitaitoaan yllä työssä. Kela maksaa osittaisen vanhempainrahan, joka on 50 % täydestä vanhempainrahasta niiltä päiviltä, joina vanhempi tekee lyhennettyä työpäivää.
Osittainen vanhempainvapaa vaatii sujuvaa yhteistyötä työnantajan kanssa, sillä osa-aikatyöjärjestelyt tehdään sopimalla. Työnantajalla on velvollisuus pyrkiä järjestämään työ niin, että osa-aikaisuus on mahdollista, mutta tietenkään kaikilla aloilla tämä ei aina onnistu käytännössä. Laki kuitenkin tukee vanhemman oikeutta tällaiseen järjestelyyn, jos se on kohtuudella toteutettavissa. Yksi osittaisen vanhempainvapaan hyöty on, että vanhempainvapaata voi venyttää pidemmälle lapsen kasvuvuosiin: koska päiviä kuluu hitaammin, vanhempainrahakausi saattaa ulottua lähes lapsen 2-vuotispäivään asti ilman, että toinen vanhempi joutuu palaamaan kokopäiväisesti töihin liian pian.
Vinkkejä vanhempainvapaan suunnitteluun
- Suunnittele perheen kesken ajoissa: Käykää läpi, kuinka haluatte jakaa vapaat. Haluako äiti käyttää suurimman osan vapaista vai jakaaanko tasan? Onko isä pitämässä pitkän vapaan? Entä halutaanko jossain vaiheessa olla yhtä aikaa kotona? Suunnitelmaa voi aina muuttaa matkan varrella, mutta etukäteen keskustelu helpottaa käytännön järjestelyjä.
- Ilmoita työnantajalle ajoissa: Muista lain vaatimukset: ilmoitus vanhempainvapaasta työnantajalle viimeistään 2 kuukautta ennen vapaan alkua. Jos aiot pätkiä vapaan useampaan osaan, kerro alustava suunnitelma mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen. Työnantajan kanssa voi sopia joustavastikin, mutta heillä on oikeus rajata vapaat neljään jaksoon vuodessa per vanhempi (ellei toisin työehtosopimuksessa ole sovittu).
- Hyödynnä joustot: Muista, että vanhempainvapaata voi pitää myös osissa tai osapäiväisesti. Jos täysi poissaolo työstä pitkään tuntuu haastavalta, selvitä mahdollisuutta osittaiseen vanhempainvapaaseen. Tämä voi keventää taloudellista menetystä ja helpottaa töihin paluuta, kun pysyy osin työrytmissä kiinni.
- Kela-hakemukset kuntoon: Hae Kelan etuuksia ajoissa. Raskausrahaa haetaan viimeistään 2 kk kuluessa vapaan alkamisesta, ja vanhempainrahaa samoin viimeistään 1–2 kuukautta ennen suunniteltua vapaan alkua. Kela tarjoaa myös perhevapaalaskureita, joilla voi kokeilla erilaisia jakoja ja nähdä, miltä tuet näyttävät eri tilanteissa.
- Tarkista työehtosopimuksen edut: Joillain aloilla tai työpaikoilla työnantaja maksaa palkkaa osan ajasta perhevapaan alussa. Esimerkiksi monilla aloilla äidille maksetaan täydet palkat ensimmäiseltä 3 kuukaudelta äitiyslomaa (työnantaja saa vastaavasti Kelan äitiysrahan). Samoin isälle saatetaan maksaa palkka esimerkiksi ensimmäisiltä isyysvapaan viikoilta. Nämä käytännöt vaihtelevat aloittain, joten ota selvää, mitä etuja oma työsopimuksesi tai työehtosopimuksesi mahdollisesti tarjoaa perhevapaiden ajalle.
- Muista joustava hoitoraha ja hoitovapaa: Jos ette käytä kaikkea vanhempainvapaata tai haluatte olla pidempään kotona, lapsen syntymän jälkeen on mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. Kela maksaa kotihoidontukea, jos lasta hoidetaan kotona vanhempainvapaan jälkeen. Kotihoidontuen turvin voi jatkaa kotona aina lapsen 3 ikävuoteen saakka. Tämä on merkittävä etu Suomessa, joka mahdollistaa haluttaessa pitkänkin kotihoidon – toki taloudellisesti tuki on pienempi kuin vanhempainraha, joten varautukaa siihen taloudellisesti.
Disclaimer
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi ohjeeksi ja tiedoksi vanhempainvapaista Suomessa. Lainsäädäntö ja käytännöt voivat muuttua, joten tarkistathan aina ajankohtaiset tiedot virallisista lähteistä (kuten Kela, sosiaali- ja terveysministeriö tai oma työnantajasi) ennen päätösten tekemistä. Kirjoittaja ei vastaa mahdollisista muutoksista tai yksittäistapauksista – oma tilanne kannattaa varmistaa asiantuntijoilta.
