Mikä on hoiva-avustaja?
Hoiva-avustaja on sosiaali- ja terveysalan työntekijä, joka tukee asiakkaita päivittäisissä toiminnoissa sekä hyvinvoinnin ylläpidossa. Tämä tehtävänimike tarkoittaa, että hoiva-avustaja on hoitoalan avustava henkilö – yksilö, joka toimii apuna hoivatyössä. Hoiva-avustaja ei ole sairaanhoitaja tai lähihoitaja, vaan työntekijä, joka toimii avustavissa tehtävissä. Arkikielessä hoiva-avustajasta saatetaan joskus puhua myös hoiva-apulaisena, mutta molemmat termit viittaavat samaan rooliin: hoitotyön avustajaan.
Hoiva-avustajien tarve on noussut huomattavasti viimeisten vuosien aikana, erityisesti vanhustenhoidon kentällä. Työvoimapulan vuoksi on luotu hoiva-avustajan rooli, joka mahdollistaa pääsyn hoivatyöhön myös lyhyemmällä koulutuksella. Hoiva-avustajat mahdollistavat koulutettujen hoitajien, kuten lähihoitajien ja sairaanhoitajien, keskittyvän vaativampiin toimenpiteisiin. Samaan aikaan hoiva-avustaja huolehtii perushuollosta. Hoiva-avustajan tehtävä on hyvin ihmisläheinen ja käytännönläheinen. Siinä korostuvat auttamishalu, vastuullisuus sekä hyvät viestintätaidot.
Tavallisesti hoiva-avustajat työskentelevät vanhusten tai vammaisten kanssa palveluasunnoissa, hoitolaitoksissa tai kotipalveluissa. Koulutuksensa myötä hoiva-avustaja voi työskennellä erilaisissa ympäristöissä, mukaan lukien varhaiskasvatus, kuten avustajana päiväkodissa. Moni on kiinnostunut aloittamaan uransa hoiva-avustajana, koska tämä rooli tarjoaa arvokasta kokemusta terveydenhuollon kentällä ja varman työpaikan kasvavalla alalla. Seuraavissa luvuissa käsitellään perusteellisesti hoiva-avustajan tehtäviä, tyypillistä työnkuvaa sekä niitä tehtäviä, jotka liittyvät hoiva-avustajan työtehtäviin. Lisäksi tarkastellaan erilaisia tapoja kouluttautua hoiva-avustajaksi, mukaan lukien oppisopimusvaihtoehdot. Käsittelimme myös sitä, voitaisiinko hoiva-avustajan työskennellä ilman koulutusta ja mitä tehtäviä tällaisella avustajalla voisi olla päiväkodissa.
Hoiva-avustajan tehtävät – mitä hoiva-avustaja tekee?
Hoiva-avustajan työtehtävät liittyvät ennen kaikkea asiakkaiden perustarpeista huolehtimiseen ja niissä avustamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoiva-avustaja auttaa asiakasta jokapäiväisissä toimissa, joita tämä ei välttämättä kykene hoitamaan itsenäisesti. Tyypillisiä hoiva-avustajan tehtäviä ovat esimerkiksi:
- Avustaminen henkilökohtaisessa hygieniassa: Hoiva-avustaja auttaa peseytymisessä ja pukeutumisessa. Hän voi esimerkiksi avustaa suihkussa käymisessä, hiusten ja hampaiden pesussa sekä vaatteiden riisumisessa ja pukemisessa.
- Ravitsemus ja ruokailu: Hoiva-avustaja auttaa ruokailussa, kuten aterioiden tarjoilussa ja syömisessä avustamisessa. Hän varmistaa, että asiakas saa ruokansa ja juomansa turvallisesti. Tarvittaessa avustaja huomioi erityisruokavaliot ja auttaa esimerkiksi ruoan pilkkomisessa.
- Liikkuminen ja siirtymiset: Työhön kuuluu asiakkaan liikkumisen tukeminen – hoiva-avustaja auttaa esimerkiksi vuoteesta ylös nousemisessa, pyörätuoliin siirtymisessä tai kävelylenkeillä tukemisessa. Hän saattaa ulkoilla asiakkaan kanssa, pitää käsivarresta tukea tai työntää pyörätuolia ulkona, jotta asiakas pääsee nauttimaan raittiista ilmasta.
- Asiointi ja seurana oleminen: Hoiva-avustaja toimii usein myös juttukaverina ja henkisenä tukena. Hän voi viettää aikaa keskustellen asiakkaan kanssa, lukea hänelle lehteä tai vaikka pelata lautapelejä yhdessä asukkaiden kanssa. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää asiakkaiden hyvinvoinnille, joten hoiva-avustaja tarjoaa läsnäoloa, seuraa ja virkistystoimintaa.
- Kodinhoito ja puhtaanapito: Hoiva-avustajan työnkuvaan kuuluu usein myös kodin arjen tukemista erilaisilla tukitöillä. Hän voi osallistua siivoamiseen, pyykkihuoltoon (esimerkiksi vuodevaatteiden ja vaatteiden peseminen, viikkaus ja kaappiin laitto) sekä muihin askareisiin, jotka ylläpitävät ympäristön puhtautta. Joissakin yksiköissä hoiva-avustaja voi avustaa keittiötehtävissä, kuten astianpesukoneen täyttämisessä tai kevyessä ruoanlaitossa.
- Havainnointi ja raportointi: Vaikka hoiva-avustaja ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö, hänen rooliinsa kuuluu asiakkaiden voinnin seuranta arjessa. Hoiva-avustaja tarkkailee esimerkiksi muistisairaan ikäihmisen mielialaa tai fyysistä kuntoa ja raportoi mahdollisista muutoksista tai huolenaiheista hoitohenkilökunnalle tai esimiehelle. Näin varmistetaan, että asiakkaan terveydentilan muutoksiin voidaan reagoida ajoissa.
Hoiva-avustajan työ on hyvin käytännönläheistä hoivatyötä, jossa jokainen päivä tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tehtävät ovat moninaisia, mutta samalla ne ovat selkeästi määriteltyjä: hoiva-avustaja keskittyy erityisesti perushoitoon sekä arjen sujuvuuden varmistamiseen. Ammatissaan hoiva-avustajalla on erityisen tärkeää hallita ihmissuhdetaidot. Hänen jokapäiväiset toimintansa tapahtuvat asiakkaiden kanssa vuorovaikutuksessa. Tärkeimpiä piirteitä tässä työssä ovat empatia, kärsivällisyys ja taito kohdata erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi muistisairaan vanhuksen kanssa toimiessaan hoiva-avustajan on tärkeää osoittaa rauhallisuutta ja ymmärrystä. Ajoittain asiakas saattaa kokea hämmennystä tai jopa vaikuttaa ärtyneeltä, joten avustajan tulee kyetä reagoimaan tilanteeseen lempeällä ja rauhoittavalla tavalla.
On oleellista ymmärtää, että hoiva-avustaja ei suorita lääkinnällisiä toimenpiteitä. Hoiva-avustajan koulutukseen ei kuulu lääkehoitoon liittyvää opetusta, eikä hän pääsääntöisesti osallistu lääkehoidon toteuttamiseen. Toisin sanoen, hoiva-avustaja ei saa itsenäisesti antaa tai jakaa lääkkeitä asiakkaille. Jos työyksikössä esiintyy tilanteita, joissa halutaan, että hoiva-avustaja osallistuu lääkehoitoon (esim. Lääkkeiden käytöstä muistuttaminen edellyttää erillistä koulutusta ja lupakäytäntöä, jonka lääkärin on myöntänyt. Hoiva-avustaja ei koskaan työskentele yksin vuorossa. Tämä tarkoittaa, että työpaikalla on aina vähintään yksi koulutettu hoitaja, kuten lähihoitaja tai sairaanhoitaja, joka vastaa lääkkeiden antamisesta ja muista vaativammista asioista. Hoiva-avustaja toimii aina tiimissä, ja hänellä on tukenaan kollegat, jotka tarjoavat neuvoja ja apua tarvittaessa.
Hoiva-avustajan työ ja työnkuva
Hoiva-avustajan työnkuva muotoutuu jonkin verran työpaikan mukaan, mutta tietyt piirteet ovat yhteisiä lähes kaikissa hoiva-avustajan tehtävissä. Kuten edellä kuvattiin, työn keskiössä on asiakkaiden perustarpeista huolehtiminen. Tämä on hoiva-avustajan työn ydintä kaikissa toimintaympäristöissä. Hoiva-avustaja tekee sosiaali- ja terveysalalla sellaisia avustavia töitä, joihin ei tarvita sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta. Usein hoiva avustaja työnkuva sisältää paljon fyysistä auttamistyötä, kuten nostamista, tukemista ja huolehtimista toisen henkilön hyvinvoinnista. Samalla työ on myös henkisesti merkityksellistä: hoiva-avustaja tuo turvaa, seuraa ja iloa asiakkaiden arkeen.
Hoiva-avustajan työ on yleensä vuorotyötä. Tämä tarkoittaa, että työvuorot voivat sijoittua aamuun, iltapäivään, iltaan ja joissain työpaikoissa jopa yöhön. Esimerkiksi ympärivuorokautisesti toimivissa palvelukodeissa hoiva-avustajia voidaan tarvita aamuvuorossa auttamassa heräämisessä ja aamutoimissa, päivävuorossa järjestämässä viriketoimintaa ja iltavuorossa iltatoimissa (kuten iltapala ja nukkumaan avustaminen). Yövuoroissa hoiva-avustajia ei yleensä ole yksin vastuussa, mutta joissain paikoissa he voivat työskennellä parityössä esimerkiksi lähihoitajan kanssa. Vuorotyöhön sopeutuminen onkin tärkeää – hoiva-avustajan on sopeuduttava epäsäännöllisiin työaikoihin ja oltava valmis tekemään töitä myös viikonloppuisin ja pyhinä.
Työ on sekä haastavaa että palkitsevaa. Hoiva-avustajan työssä kohtaa usein ihmisiä, joilla on heikko toimintakyky, muistisairauksia tai muita haasteita arjessa selviytymisessä. Avustajalta vaaditaan sosiaalisia taitoja: hyviä vuorovaikutustaitoja, tilannetajua ja kykyä kohdata jokainen asiakas arvostavasti ja yksilöllisesti. Lisäksi ryhmätyötaidot ovat tärkeitä, koska hoiva-avustaja toimii osana moniammatillista työyhteisöä yhdessä esimerkiksi lähihoitajien, sairaanhoitajien, fysioterapeuttien tai toimintaterapeuttien kanssa. Työssä tarvitaan myös oma-aloitteisuutta ja vastuullisuutta – vaikka hoiva-avustaja ei kannakaan lääkevastuuta, hän vastaa omalta osaltaan asiakkaiden turvallisuudesta ja hyvästä kohtelusta jokapäiväisessä hoivassa.
Hoiva-avustajan työ edellyttää hyvää peruskuntoa ja terveyttä. Työ on fyysisesti kuormittavaa: asiakkaiden auttaminen liikkumisessa voi sisältää nostamista ja tukemista, ja päivään mahtuu paljon jalkojen päällä oloa. Työnantajat vaativat yleensä, että hoiva-avustajalla on terveydentila, joka ei estä hoitotyössä toimimista (esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön tulee kestää nosteluja). Lisäksi hoiva-avustajilta edellytetään usein riittävää suomen kielen taitoa (joskus vähintään tasoa B1) sujuvan kommunikoinnin takaamiseksi. Monille työpaikoille on myös etua, jos hallitsee perustason tietotekniikan taidot – esimerkiksi raportointijärjestelmien tai sähköisten kirjausten tekeminen voi kuulua avustajan toimiin. Joissakin tehtävissä (kuten kotihoidossa) ajokortti voi olla vaatimuksena, jotta asiakaskäyntejä voidaan tehdä laajalla alueella.
Hoiva-avustajan työ on arvokasta ja merkityksellistä. Usein sanotaan, että hoiva-avustaja toimii ”tärkeänä apukätenä” – hän on se henkilö, joka huolehtii, että jokapäiväinen elämä sujuu asiakkaille mahdollisimman hyvin. Moni hoiva-avustaja kokee työnsä kutsumukseksi, sillä siinä pääsee aidosti auttamaan ihmisiä ja näkemään oman työnsä vaikutukset suoraan asiakkaiden hyvinvoinnissa. Esimerkiksi kun hoiva-avustaja auttaa ikäihmistä ulos aurinkoiseen puistoon tai juttelee tämän kanssa muistoista, molempien päivään tulee iloa ja merkitystä. Tällaiset pienet teot ovat hoiva-avustajan työssä keskiössä. Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, että työn arvostus ei aina näy palkassa: hoiva-avustajien palkkaus on yleensä maltillinen ja sijoittuu hoitoalan perustason palkkaluokkiin. Ammattiliitot, kuten Tehy ja JHL, ovat tuoneet esiin, että hoiva-avustajien työn vaativuus tulisi huomioida nykyistä paremmin myös palkkauksessa ja asemassa.
Hoiva-avustajan työ on ennen kaikkea ihmisten arjessa läsnä olemista. Hoiva-avustaja tarjoaa tukea ja turvaa päivittäisissä toimissa – esimerkiksi olemalla vanhukselle se auttava käsi ulkoilussa tai seuralainen juttutuokiossa. Kuvassa hoiva-avustaja pitää asukasta kädestä kiinni, mikä symboloi työssä tarvittavaa empatiaa ja luottamuksellista suhdetta.
Hoiva-avustaja päiväkodissa – voiko hoiva-avustaja työskennellä varhaiskasvatuksessa?
Useimmiten hoiva-avustajat työskentelevät ikääntyneiden tai vammaisten parissa, mutta voivatko he toimia myös päiväkodeissa? Vastaus on kyllä – hoiva-avustajan koulutuksen saanut henkilö voi työllistyä päiväkodin avustaviin tehtäviin. Koulutuksen antama osaaminen sopii avustavaksi työvoimaksi myös varhaiskasvatukseen, vaikkei koulutus erityisesti lastenhoitoon painotukaan. Monissa kunnissa ja kaupungeissa päiväkodeissa on päiväkotiapulaisia tai lastenhoitoavustajia, joiden rooli on tukea lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen opettajia arjen askareissa. Hoiva-avustaja voi toimia tällaisessa tehtävässä, koska hänellä on valmiuksia huolehtia perustarpeista ja avustaa esimerkiksi ruokailuissa, pukemisessa ja ulkoilussa – samankaltaisesti kuin hoivatyössä vanhusten kanssa, mutta kohderyhmänä ovat lapset.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että varhaiskasvatuksessa on omat pätevyysvaatimuksensa varsinaisille kasvattajille (lastenhoitajille ja lastentarhanopettajille). Hoiva-avustaja ei korvaa koulutettua lastenhoitajaa pedagogisissa tehtävissä, mutta hän voi toimia ylimääräisenä käsiparina, joka vapauttaa pätevän henkilöstön keskittymään vaativampiin kasvatushetkiin. Hoiva-avustaja päiväkodissa voi esimerkiksi auttaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta arjen tilanteissa: olla mukana rauhoittamassa lasta, tukemassa vuorovaikutuksessa tai avustamassa henkilökohtaisessa hygieniassa (kuten vaipanvaihdossa). Myös päiväkodin siisteydestä huolehtiminen, lelujen puhdistaminen ja pienten askareiden hoitaminen voivat kuulua avustajan rooliin.
Käytännössä jotkut koulutuksen järjestäjät ja työnantajat ovat alkaneet hyödyntää hoiva-avustajia myös varhaiskasvatuksen puolella. Esimerkiksi eräiden oppilaitosten mukaan hoiva-avustajat voivat työskennellä avustavissa tehtävissä niin vanhustenhoidossa kuin varhaiskasvatuksessakin. Tämä luo uusia mahdollisuuksia hoiva-avustajille laajentaa osaamistaan eri-ikäisten pariin. Jos harkitset hoiva-avustajana työskentelyä päiväkodissa, on suositeltavaa keskustella työnantajan kanssa roolin sisällöstä. Joissain tapauksissa voi olla hyödyllistä täydentää osaamista kasvatus- ja ohjausalan opinnoilla (esimerkiksi lastenhoitajan tai lastenohjaajan tutkinnonosilla), jotta ymmärtää paremmin pienten lasten tarpeita ja varhaiskasvatuksen periaatteita.
Yhteenvetona, hoiva-avustajan peruskoulutus antaa hyvät valmiudet toimia avustajana myös päiväkodissa erityisesti käytännön hoiva- ja huolenpitotehtävissä. Monipuolinen hoiva-avustajan työ ulottuukin nykyään päiväkodista palvelutaloihin, kunhan työtehtävät mitoitetaan avustajan osaamisalueelle sopiviksi. Tämä tekee ammatista joustavan ja monikäyttöisen: sama henkilö voi työuran aikana työskennellä eri-ikäisten asiakkaiden parissa, lapsista vanhuksiin, aina siellä missä apukäsiä tarvitaan.
Hoiva-avustajan koulutus ja pätevyys
Hoiva-avustaja-koulutus on suunniteltu matalaksi kynnykseksi päästä hoitoalalle töihin. Se ei ole oma tutkintonsa, vaan koostuu osatutkinnosta sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa (lähihoitajan tutkinnossa). Käytännössä opiskelija suorittaa noin vuoden kestävän koulutuksen (laajuus 60 osaamispistettä) ja saa valmiudet työskennellä hoiva-avustajana. Koulutus sisältää sekä teoriaopintoja että käytännön harjoittelua työelämässä. Monilla paikkakunnilla koulutuksia järjestetään joustavasti, ja jatkuva haku mahdollistaa opintojen aloittamisen ympäri vuoden.
Nykyisen (1.8.2024 voimaan tulevan) valtakunnallisen suosituksen mukaan hoiva-avustajan koulutuskokonaisuuskäsittää kolme tutkinnon osaa lähihoitajan perustutkinnosta. Nämä moduulit ovat:
- Asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen (20 osp) – Opintokokonaisuus, jossa opitaan perusasioita asiakkaan kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta sekä ohjaamisesta arjen toiminnoissa.
- Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen (25 osp) – Osio, joka keskittyy asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseen, terveellisiin elämäntapoihin kannustamiseen sekä toimintakyvyn ylläpitämiseen esimerkiksi liikunnan ja virikkeiden kautta.
- Asiakkaan toimintakyvyn vahvistaminen (15 osp) – Moduuli, jossa syvennytään erityisesti iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden toimintakyvyn tukemiseen, kuten apuvälineiden käyttöön, kuntouttavaan työotteeseen ja arjen toimien harjoittelun avustamiseen.
Yhteensä koulutus on siis 60 osp (osaamispistettä), mikä vastaa kolmasosaa koko lähihoitajan perustutkinnosta. Koulutuksen suorittanut ei saa automaattisesti lähihoitajan tutkintonimikettä, mutta hän saa todistuksen suoritetuista tutkinnon osista. Tämä pätevyys riittää hoiva-avustajan tehtäviin, ja valmistuneet voivat hakea alan työpaikkoja hoiva-avustajina.
Hoiva-avustajakoulutus on käytännönläheinen: siihen sisältyy työssäoppimisjaksoja esimerkiksi palvelutaloissa tai kotihoidossa, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan opittuja taitoja käytännössä. Usein koulutuksia järjestetään yhteistyössä paikallisten työnantajien kanssa, jotta koulutus vastaisi alueen työvoimatarpeeseen. Opiskelijoilta edellytetään soveltuvuutta alalle, riittävää terveyttä ja kielitaitoa jo koulutukseen hakiessa. Moni koulutuksen suorittanut jatkaa myöhemmin opintojaan täydentämällä loput tutkinnon osat ja valmistuu lopulta lähihoitajaksi. Hoiva-avustajan koulutus nähdäänkin usein hyvänä ponnahduslautana: se avaa ovea hoitoalalle nopeasti, mutta jättää mahdollisuuden edetä uralla pidemmällekin.
Hoiva-avustaja oppisopimus
Hoiva-avustajaksi on mahdollista opiskella myös oppisopimuksella. Oppisopimus tarkoittaa sitä, että opiskelija on samanaikaisesti töissä alan työpaikassa ja opiskelee tutkinnon osia työn ohessa. Tämä on joustava koulutusmuoto aikuisille tai niille, jotka haluavat oppia työtä tekemällä. Oppisopimuskoulutus edellyttää, että on olemassa työnantaja, joka solmii opiskelijan kanssa oppisopimuksen ja sitoutuu tarjoamaan tälle työpaikalla tapahtuvaa koulutusta. Monet oppilaitokset ja hoiva-alan organisaatiot tarjoavat mahdollisuutta suorittaa hoiva-avustajan opinnot oppisopimuksena. Esimerkiksi erään koulutuksen kuvauksen mukaan ”Hoiva-avustajaksi voit opiskella myös oppisopimuksella. Oppisopimus edellyttää työpaikkaa hoiva-alalta.”.
Käytännössä oppisopimuspolku etenee niin, että opiskelija hankkii ensin itselleen työpaikan (esimerkiksi hoivakoti, kotihoito tai päiväkoti), jossa on tarjolla hoiva-avustajan avustavia tehtäviä. Työnantajan kanssa sovitaan oppisopimuksesta, ja opiskelija ilmoittautuu oppilaitokseen suorittamaan tarvittavat tutkinnon osat. Opiskelu tapahtuu pääosin työpaikalla käytännön työtehtävien kautta, ja teoriaopintoja täydennetään esimerkiksi etäopinnoilla, lähijaksoilla tai verkkokursseilla. Oppisopimusopiskelijalla on työpaikalla nimetty ohjaaja, joka opastaa ja arvioi edistymistä. Oppisopimuksella suorittaessa koulutuksen kesto voi vaihdella yksilöllisesti, mutta usein se on noin vuoden luokkaa, vastaavasti kuin päätoimisessa opiskelussa. Etuna on se, että oppisopimusopiskelija saa palkkaatyöstään koulutuksen aikana, toisin kuin päätoiminen opiskelija. Tämä koulutusmuoto sopii erityisesti henkilölle, joka haluaa nopeasti työelämään kiinni tai esimerkiksi alanvaihtajalle, joka haluaa hankkia pätevyyden työn ohessa.
Oppisopimuksena suoritettu hoiva-avustajan koulutus antaa saman pätevyyden kuin oppilaitosmuotoinen koulutus. Myös oppisopimusopiskelijat voivat valmistuttuaan halutessaan jatkaa opintojaan lähihoitajaksi. Monille työnantajille oppisopimus on myös keino rekrytoida motivoituneita työntekijöitä: opiskelija sitoutuu työpaikkaan jo koulutusaikana, ja valmistumisen jälkeen hänellä on usein mahdollisuus jatkaa talossa vakituisena työntekijänä.
Voiko hoiva-avustaja työskennellä ilman koulutusta?
Hoiva-avustajan tehtävät eivät lain mukaan edellytä terveydenhuollon ammattihenkilön tutkintoa (kuten lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkintoa). Tämä on nimenomaan syy siihen, miksi hoiva-avustajia käytetään: heitä voidaan palkata avustaviin tehtäviin ilman pitkäaikaista kouluttautumista. Mutta tarvitaanko hoiva-avustajalta silti koulutusta?Käytännössä suositus on, että hoiva-avustajilla on ainakin jonkinlainen alan koulutus. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan hoiva-avustajan tehtävissä vakituisesti toimivilta edellytetään juuri edellä kuvattujen 60 osp:n tutkinnon osien suorittamista. Toisin sanoen, jos henkilö haluaa työskennellä hoiva-avustajana pidempään tai vakituisessa työsuhteessa, hänen odotetaan suorittavan hoiva-avustajakoulutuksen (tai vastaavat osat lähihoitajan tutkinnosta).
Ilman koulutusta voi ajoittain päästä hoiva-avustajan kaltaisiin tehtäviin esimerkiksi sijaisena, keikkatyöntekijänä tai harjoittelijana. Joissakin kunnissa on saattanut olla lyhytkoulutuksia, joilla täysin kokemattomia henkilöitä on perehdytetty perushoitoon akuutin työvoimapulan hetkellä. Tällöin henkilö voisi työskennellä rajoitetusti avustavissa tehtävissä samalla, kun täydentää osaamistaan. Myös nimikkeellä hoitoapulainen on saatettu palkata henkilöitä ilman muodollista hoiva-alan koulutusta esimerkiksi puhtaanapitotehtäviin ja ruokahuoltoon osastoilla. Hoiva-avustaja ilman koulutusta toimii kuitenkin aina kokeneemman hoitohenkilökunnan ohjauksessa, eikä hänelle voi antaa vaativia tai vastuullisia tehtäviä (kuten lääkehoitoa). Työnantajan vastuu on varmistaa, että työntekijällä on riittävä osaaminen niihin tehtäviin, joita hänelle annetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että täysin kouluttamaton työntekijä todennäköisesti käy vähintään jonkin perehdytyksen tai lyhyen kurssin ennen kuin aloittaa hoivakohteessa työt.
Vaikka formaalista tutkintoa ei vaadita, alan kiristyvät laatusuositukset ohjaavat siihen, että hoiva-avustajillakin on ainakin tuo osatutkinto suoritettuna. Tämä parantaa palvelun laatua ja turvallisuutta, kun kaikilla hoivatyössä toimivilla on perustiedot ja -taidot hallussaan. Ilman koulutusta toimivalle hoiva-avustajalle voi myös olla vaikeampaa löytää työpaikkaa nykyään, sillä työnantajat suosivat niitä hakijoita, joilla on osoittaa pätevyys (todistus suoritetuista tutkinnon osista tai esimerkiksi lähihoitajaopintojen osittainen suoritus). Lisäksi koulutuksen hankkiminen avaa etenemismahdollisuuksia ja vakinaistamisen edellytykset. Hoiva-avustaja koulutus on suhteellisen lyhyt investointi, joka hyödyttää sekä työntekijää että työnantajaa: työntekijä saa varmuutta ja tietoa työhönsä, ja työnantaja saa luotettavamman työntekijän.
Yhteenvetona: on teoriassa mahdollista toimia hoiva-avustajana ilman koulutusta lyhytaikaisesti tai avustavissa rooleissa, mutta tämä ei ole yleinen tai tavoiteltu käytäntö. Suositus ja yhä useammin vaatimus on, että hoiva-avustajalla on ainakin 60 osp:n laajuinen koulutus taustallaan. Jos olet kiinnostunut työstä mutta sinulla ei ole alan koulutusta, kannattaa hakeutua suoraan hoiva-avustajakoulutukseen – moni koulutus on maksuton ja alkaa joustavasti, ja sen suorittamalla parannat merkittävästi työllistymismahdollisuuksiasi hoiva-alalla.
Urapolkuja ja tulevaisuuden näkymiä
Hoiva-avustajan rooli on tuonut hoitoalalle uusia mahdollisuuksia sekä työntekijöille että työnantajille. Monelle alalle tulijalle hoiva-avustajan työ toimii ensiaskeleena terveys- ja sosiaalialan uralla. Koulutuksen suorittanut voi kerätä arvokasta kokemusta vaikkapa vanhustenhoidosta hoiva-avustajana ja tunnustella, onko ala itselle sopiva. Jos kipinä syttyy, on luontevaa jatkaa opintoja eteenpäin. Kuten aiemmin mainittiin, hoiva-avustajan opinnot sisältyvät suoraan lähihoitajatutkintoon, joten koulutuksen jälkeen voi jatkaa siitä mihin jäi ja suorittaa loput tutkinnon osat lähihoitajaksi valmistumiseksi. Työn ohessa opiskelu onnistuu esimerkiksi oppisopimuksella tai monimuoto-opintoina. Monet hoiva-avustajat ovatkin sittemmin valmistuneet lähihoitajiksi ja osa jatkanut jopa sairaanhoitajakoulutukseen saakka. Hoiva-avustajana toimiminen antaa vahvan käytännön pohjan näille jatko-opinnoille.
Myös niille, jotka eivät halua pidempää koulutusta, hoiva-avustajan työ tarjoaa vakaan ja tärkeän ammatin. Väestön ikääntyessä tarve hoivatyön tekijöille kasvaa jatkuvasti. Hoiva-avustajia on alettu laskea mukaan henkilöstömitoitukseen vanhustenhuollossa; esimerkiksi vanhuspalvelulain mukaisessa ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksessa hoiva-avustajien tekemä välitön asiakastyö lasketaan mukaan henkilöstömäärään. Tämä on tunnustus siitä, että heidän panoksensa on olennainen osa hoivayksiköiden toimintaa. Tulevaisuudessa hoiva-avustajien rooli saattaa laajentua entisestään myös kotihoidossa, kuten uudet suositukset antavat ymmärtää. Esimerkiksi joissain tapauksissa kotihoidon käynneillä, joilla tarvitaan kahta henkilöä, toinen tekijä voisi olla hoiva-avustaja sopivalla perehdytyksellä.
Ammattina hoiva-avustaja tarjoaa myös mahdollisuuden erikoistua jonkin verran. Jos työskentelee vammaisten parissa, voi kartuttaa erityisosaamista vaikkapa kehitysvammahuollosta tai autisminkirjon asiakkaiden tukemisesta. Päiväkodissa työskennellessään voi oppia lastenhoidosta. Jotkut hoiva-avustajat ovat kiinnostuneet myöhemmin esimerkiksi kuntoutuksen tai viriketoiminnan syventämisestä – vaikkapa suorittamalla jatkokoulutuksia kuten kuntoutusavustajan tai vanhustoiminnan ohjaajan lyhytkursseja.
On tärkeää muistaa, että hoiva-avustajan työssä jaksaminen ja kehittyminen vaativat itsestä huolehtimista ja työyhteisön tukea. Työ voi olla henkisesti kuormittavaa, kun kohtaa ihmisten kärsimystä, yksinäisyyttä tai sairauden tuomia haasteita. Toisaalta työ on myös hyvin palkitsevaa, kun näkee konkreettisesti auttaneensa toista ihmistä. Työyhteisössä hoiva-avustajat ovat arvostettuja jäseniä – he tuovat tiimiin joustavuutta ja helpottavat kaikkien arkea ottamalla koppia perusarjesta. Moni lähihoitaja tai sairaanhoitaja onkin kiittänyt hyvää hoiva-avustajaa siitä, että ilman avustajaa työn kuorma olisi paljon raskaampi.
Yhteenvetona: Hoiva-avustaja on hoitoalan uusi vahvistus, joka koulutetaan nopeasti vastaamaan hoivan ja huolenpidon tarpeisiin. Hän tekee työtä suurella sydämellä siellä, missä apua tarvitaan – oli se sitten vanhusten palvelutalossa, sairaalan vuodeosastolla, asiakkaan kotona tai päiväkodin puolella. Hoiva avustajan työ on monipuolista perushoivaa, jossa korostuvat ihmisläheisyys, arjen taitojen tukeminen ja toisen ihmisen kohtaaminen. Koulutuspolku on joustava ja mahdollistaa myös etenemisen uralla pidemmälle. Hoiva-avustajilla on tärkeä rooli suomalaisessa hoivajärjestelmässä, ja heidän merkityksensä tulee todennäköisesti kasvamaan tulevina vuosina, kun huolta pitävien käsien tarve lisääntyy entisestään. Hoiva-avustajan työ sopii henkilölle, joka haluaa tehdä merkityksellistä työtä ihmiseltä ihmiselle ja olla avuksi siellä, missä apua eniten kaivataan.
Lähteet:
- Gradia: Hoiva-avustaja – Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto (osatutkinto)
- Duunitori Ammattiopas: Hoiva-avustaja
- Tehy: Hoiva-avustajan työnkuva ja koulutus
- Sosiaali- ja terveysministeriö: Suositus hoiva-avustajan työstä on uudistettu (22.5.2024)
- Attendo artikkeli: Millainen on hoiva-avustajan työnkuva ja koulutus?
- Luksia: Hoiva-avustaja osatutkinto – koulutuskuvaus
- Eduko: Hoiva-avustaja – koulutus ja työllistyminen
