Kuinka paljon rahaa pitäisi olla säästössä eri ikävuosina

Säästämisen tarve elämän eri vaiheissa

Säästäminen on tärkeä osa vastuullista taloudenhoitoa, mutta kuinka paljon rahaa pitäisi säästää eri elämänvaiheissa? Tähän kysymykseen ei ole universaalia vastausta, sillä jokaisen tilanne vaihtelee. On kuitenkin olemassa muutamia yleisiä sääntöjä ja vinkkejä, jotka voivat auttaa määrittelemään tavoitteita eri elämänvaiheissa. Esimerkiksi hyvin tunnettu suositus on, että pahan päivän varalle olisi hyvä säästää noin 3–4 kuukauden nettotulojen verran. Tällainen vararahasto auttaa käsittelemään odottamattomia kuluja, kuten äkillistä työttömyyttä tai suurta laskua, ilman, että joudut ottamaan velkaa.

Suomessa on tärkeää pitää mielessä, että meillä on julkinen sosiaaliturva ja eläkejärjestelmä, jotka poikkeavat vaikkapa yhdysvaltalaisesta järjestelmästä. Silti jokaisen suomalaisen olisi hyvä suunnitella taloudellisesti tulevia elämänvaiheitaan. Moni nuori miettii, kuinka paljon rahaa tilillä pitäisi olla. Onko esimerkiksi 30 000 euroa suurehko summa säästöissä nuorelle aikuiselle vai ei? Keski-iässä taas saatetaan pohtia, merkitseekö suuri tilisaldo taloudellista turvallisuutta tai olisiiko varat parempi sijoittaa kannattavammin.

Tilastot tarjoavat tietoa suomalaisten säästöjen määrästä. Paljonko suomalaisilla on rahaa tilillään? Äskettäin toteutetun kyselytutkimuksen mukaan keskimääräinen suomalainen omistaa noin 30 500 euroa talletuksissa ja sijoituksissa. Luku on kuitenkin saanut tulkita väärin, sillä varallisuus ei jakaudu tasaisesti: kolmasosa kansasta omistaa säästöjä, jotka ovat alle 1000 euroa.

Lisäksi yli puolet suomalaisista (52 %) on myöntänyt, että heidän taloudellinen puskuriinsa kuuluu 3000 euroa tai vähemmän. Tämä tarkoittaa, että monilla ei ole edes muutaman kuukauden kuluja katettuna säästöillä. Samaan aikaan joka kolmas suomalainen ei tallenna kuukausittain euromäärääkään tuloistaan. Eurooppalaisen maksutaparaportin mukaan peräti 75 % kuluttajista käyttää kuukausittain kaikki tulonsa tai jopa ylittää varojensa rajan. Lisäksi 22 % heistä ilmoittaa, että menot ylittävät tulot keskimäärin 226 eurolla kuukaudessa. Nämä numerot viittaavat siihen, että monet ihmiset voisivat parantaa säästämiskäytäntöjään.

Positiivista on se, että yhä useampi suomalainen on ryhtynyt sijoittamaan osan varoistaan: lähes 1,9 miljoonalla ihmisellä Suomessa on sijoitusrahasto- tai osakkeenomistuksia. Kuitenkin suurin osa näiden henkilöiden sijoituksista on melko pieniä, sillä heidän omistustensa mediaaniarvo jää vain noin 5400 euroon. Tämä osoittaa, että merkittävät varallisuudet ovat vain harvojen ulottuvilla, kun taas monilla on säästämisessä vielä pitkä matka tai he ovat vasta lähtökuopissa.

Artikkelissamme tutkimme tarkemmin, kuinka erilaiset ikäryhmät asettavat suuria säästötavoitteita. Käymme erilaisten suositusten läpi, jotka on suunnattu 20-, 30-, 40-, 50- ja 60-vuotiaille. Pohdimme myös, miten elämäntilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa kannattaa pitää tilillä ja miten valmistautua tulevaisuuteen.

Mukana on myös ehdotuksia erityisiin tilanteisiin, kuten ohjeita siitä, miten ansaita rahaa 12-vuotiaana (jotta nuoret ymmärtävät rahan merkityksen) sekä tarkastelu siitä, kuinka paljon ihmiset tienaavat elämänsä aikana ja miten tuota koottua summaa voi käyttää osittain omaan varallisuuteen. Tavoitteena on tarjota selkeitä lukuja ja asioita, mutta samalla on tärkeää muistaa, että jokaisen henkilökohtainen taloustilanne ja tavoitteet vaikuttavat siihen, mikä säästösumma on juuri heille sopiva.

Seuraavissa osioissa tarkastellaan kutakin ikäryhmää erikseen ja annetaan suosituksia siitä, kuinka paljon säästöjä tulisi olla kussakin elämänvaiheessa. Samalla on tärkeää ottaa huomioon suomalainen ympäristö: Suomessa koulutus on ilmaista, mikä vähentää tarpeen säästää lasten opintoja varten verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Suomessa eläkejärjestelmä takaa perusturvan vanhuuden varalle, mutta se ei useinkaan riitä yksinään ylläpitämään toivottua elintasoa. Tämän vuoksi yksityinen säästäminen on tärkeää eläketurvan täydentämiseksi.

Tiivistetyt nyrkkisäännöt ikäryhmittäin (joita käsitellään tarkemmin alla):

• Noin 20-vuotiaana: pyri luomaan ainakin muutaman kuukauden puskuri, aluksi esimerkiksi 3 kk menoja vastaava säästö.
• Noin 30-vuotiaana: ihanteellista olisi, että säästöjä olisi kertynyt noin 1 × vuosipalkan verran (esim. ~30 000 €).
• Noin 40-vuotiaana: pyri kasvattamaan säästöt noin 3 × vuosipalkan tasolle (useita kymmeniä tai jopa yli 100 000 € varallisuutta).
• Noin 50-vuotiaana: tavoitteena noin 6 × vuosipalkka säästössä tai sijoituksissa, jotta eläkkeen lähestyessä taloudellinen tila on vahva.
• Noin 60-vuotiaana: lähestyessä eläkeikää tavoitteena voisi olla jopa 8 × vuosipalkka säästöinä, mikä yhdessä eläkkeiden kanssa auttaa ylläpitämään elintasoa.

Seuraavaksi pureudumme tarkemmin eri ikävuosikymmenten tilanteisiin ja annamme käytännön neuvoja kullekin vaiheelle.

Teini-ikä ja nuoruus: rahataidot alkuun (miten tienata rahaa 12-vuotiaana?)

Taloustaitojen opettaminen kannattaa aloittaa varhaisessa vaiheessa. Vaikka säästämiseen liittyvät tavoitteet konkretisoituvat yleensä vasta nuoruuden loppupuolella, jo nuorena voi oppia taitavaa rahankäyttöä ja kerätä pieniä säästöjä. Nuori, olipa hän sitten 12-vuotias tai vanhempi, saattaa miettiä, miten ansaita rahaa. Alaikäisten mahdollisuudet tienata ovat rajalliset, mutta muutamia vaihtoehtoja on tarjolla:

• Askareet ja työt kotona sekä naapurustossa: 12-vuotias voi ansaita taskurahaa tekemällä kotitöitä tai auttamalla esimerkiksi isovanhempia ja naapureita pihatöissä. Nurmikon leikkaaminen, lumityöt, koiran ulkoiluttaminentai lastenvahtina toimiminen ovat perinteisiä tapoja ansaita hieman rahaa nuorella iällä. Auttamalla muita arkiaskareissa oppii myös vastuuta ja saa työkokemuksen kaltaista oppia.
• Pullojen kerääminen ja kierrätys: Suomessa pantillisten juomapakkausten kerääminen ja palauttaminen kauppaan on yleinen tapa tienata pikkurahaa. Ahkeralla kierrättämisellä nuori voi ansaita yllättävänkin summan, ja samalla tekee ympäristöteon.
• Myy käsitöitä tai vanhoja tavaroita: Jos nuori on taitava käsistään, hän voi valmistaa pieniä käsitöitä (kuten leivonnaisia, koruja, askarteluja) ja myydä niitä vaikkapa koulussa tai paikallisissa tapahtumissa. Myös omista tarpeettomista tavaroista (kuten peleistä, leluista) voi saada rahaa myymällä ne eteenpäin kirpputorilla tai netissä vanhempien avustuksella.
• Digitaaliset projektit: Nykyään jopa hyvin nuoret voivat aloittaa esim. YouTube-kanavan tai muun someprojektin, josta voi myöhemmin tulla tuloja. 12-vuotiaana tämä on lähinnä harrastus, mutta se opettaa mediataitoja – ja jos sisältö kerää suosiota, se voi aikanaan tuoda myös mainostuloja. Myös yksinkertaisiin digitehtäviin (kuten grafiikan piirtäminen, ohjelmoinnin alkeet tai vaikka pienten pelien tekeminen) voi perehtyä, jos kiinnostusta löytyy.
• Kesätyöt ja työharjoittelu: Virallisesti Suomessa nuori saa tehdä kevyitä töitä 14-vuotiaasta alkaen, mutta epävirallisesti 12-vuotiaallekin saattaa löytyä pientä hommaa. Esimerkiksi monet kaupungit tarjoavat 13–15-vuotiaille nuorille lyhyitä kesätyöjaksoja. 12-vuotiaana voi jo alkaa kysellä esimerkiksi tuttavien yrityksistä tai paikallisilta maatiloilta, olisiko kevyttä avustavaa tehtävää tarjolla seuraavina vuosina.

On oleellista pitää mielessä, että nuoruudessa ansaittu raha saadaan yleensä vanhempien luvalla. Nuoren olisi hyvä puhua vanhempiensa kanssa rahankäytöstä ja säästämisestä. Vanhemmat voivat esimerkiksi keskustella siitä, että nuori saa viikkorahaa tietyistä kotitöistä. Toinen vaihtoehto on jakaa kesätyöstä saadut tulot niin, että osa niistä säästetään tulevia hankintoja varten.

On tärkeää ymmärtää, että rahaa ei kannata käyttää turhaan heti. Sen sijaan säästäminen on aina järkevää; esimerkiksi uuden polkupyörän, tietokoneen tai jonkin muun suuren hankinnan saavuttamiseksi.

Jo nuoruusiässä voi siis alkaa harjoitella säästämistä. Summat saattavat olla pieniä, mutta olennaista on oppia rutiini: kun saa rahaa – olipa se lahja, viikkoraha tai ansaittu palkkio – kannattaa siitä säästää osa. Tämä auttaa luomaan perustan tuleville tavoille. Kuten sanotaan, ”tärkeintä ei ole se, kuinka paljon rahaa säästyy, vaan että säästäminen on osa elämää”. Jos nuoruudessa oppii säästämään osaksi päivittäistä rutiinia, varallisuuden kartuttaminen aikuisena on huomattavasti helpompaa.

20–29-vuotiaana: Aloita puskurin rakentaminen ajoissa

Nuoruuden jälkeen monet suuntaavat opiskelemaan tai kokeilevat työelämää. Parikymppisinä taloudellinen tilanne voi olla hyvin erilainen: jotkut saavat opintotukea ja tekevät mahdollisia osa-aikatöitä, kun taas toiset ovat jo valmistuneet ja ryhtyneet kokopäiväisiin töihin. Yleisesti ottaen tässä elämänvaiheessa tulot saattavat olla kohtuulliset, mutta myös menot voivat pysyä kurissa. Esimerkiksi asuntolainojen tai perhesiteisiin liittyvien kulujen puuttuminen helpottaa talouden hallintaa. Kuinka paljon säästöjä olisi hyvä olla 20–29-vuotiaana? Asiantuntijat korostavat, että taloudellisen vakauden luominen on ensisijaisen tärkeää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi puskurirahaston perustamista ja hyviä säästökäytäntöjä.

Monet parikymppiset opiskelijat kokevat elävänsä tiukan budjetin rajoissa, jolloin kuun lopussa tilillä saattaa olla vain nolla euroa. Opintorahan ja mahdollisen opintolainan määrä kattaa vain juuri ja juuri päivittäiset kulut, eikä säästöjä välttämättä jää. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä opiskeluaikana ensisijainen tavoite on kattavaa arkielämän kustannukset.

Kun nostaa opintolainaa, takaisinmaksu alkaa usein vasta valmistumisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että opiskeluaikana varallisuus voi olla jopa miinuksella velan vuoksi. Tästä syystä ei kannata vaipua synkkyyteen 20–25-vuotiaana, vaikka säästöjä ei olisikaan kertynyt. On ensisijaisen tärkeää suunnitella taloudenhoitoa valmistumisen ja työelämään siirtymisen jälkeen.

Työuran alussa, noin 25-29-vuotiaana, on hyvä aloittaa säännöllinen säästäminen, vaikka summa olisi pieni. Säästämisen määrä on toissijaista verrattuna siihen, kuinka säännöllisesti säästät – jopa 100 euroa kuukaudessa riittää alkuun. Esimerkiksi, jos talletat 100 euroa kuussa korkoa tuottamattomalle tilille, voit saada aikaan yhteensä 24 000 euroa säästöä kahdessakymmenessä vuodessa. Kuitenkin, jos sijoitat saman summan esimerkiksi rahastoon, joka tuottaa noin 7 % vuosittain, voit saada 20 vuoden aikana kerryttämään yli 51 000 € korkoa korolle -efektin ansiosta. Tämä esimerkki näyttää selvästi, kuinka pienillä kuukausittaisilla summilla on merkitystä pitkällä aikavälillä, erityisesti silloin kun varat kasvavat korkojen myötä.

Puskurirahaston tavoite nuorena

Nuoren aikuisen kannattaa ensisijaisesti luoda itselleen puskurirahasto arjen yllättäviä tilanteita varten. Yleisesti suositellaan, että säästöissä tulisi olla vähintään kolmen kuukauden nettotulojen verran rahaa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan nuoren henkilön olisi hyvä tavoitella puskuria, joka vastaa jopa kuuden kuukauden menoja. Käytännön neuvojen mukaan puskurirahaston vähimmäistavoite olisi noin 2000 €. Tämä summa riittää kattamaan suurimman osan kodinkoneiden vioista tai auton korjauksista, joita voi syntyä. Finanssialan asiantuntija Hannu Nummiaro neuvoo, että on hyvä pitää sivussa kahden tai kolmen kuukauden palkka odottamattomien tilanteiden varalta. Professorin Panu Kalmin mukaan esimerkiksi 2000 euron säästöpesä voi olla hyödyllinen turva pahan päivän tarpeisiin.

Käytännössä, jos nuoren kuukausittaiset nettotulot ovat noin 1500 €, kolmen kuukauden aikana ansaitut nettopalkat nousevat yhteensä suunnilleen 4500 €:oon. Vaikka tämä summa saattaa vaikuttaa suurelta säästötavoitteena, on hyvä edetä rauhallisesti kohti tätä määrää. Ensimmäinen askel voisi olla kerryttää jopa 1000 € puskuria, mikä on jo huomattava saavutus verrattuna siihen, ettei mitään olisi ollenkaan. Säännöllisellä kuukausittaisella säästämisellä (esim. 100–200 € kuukaudessa, jos se on mahdollista, alkaa säästöpuskuri hitaasti kasvaa. Danske Bank ehdottaa, että noin 10 % kuukausituloista tulisi laittaa sivuun – mediaanipalkalla tämä tarkoittaa noin 250 € kuukausittain. Kaikilla ei välttämättä onnistu heti saavuttaa tätä määrää, mutta tavoitteen asettaminen voi olla hyödyllistä.

Tärkeintä on varmistaa, että joka kuukausi jää edes pieni summa säästöön. Jos nuorena oppii siirtämään palkkapäivänä automaattisesti pienen summan säästötilille tai rahastoon, on hyvässä vauhdissa. Tutkimukset osoittavat, että joka kolmas suomalainen tekee näin ja automatisoi säästämisensä – tämä on tehokas tapa pysyä suunnitelmassa kiinni.

Ihanteellisessa tilanteessa 20–29-vuotiaalla olisi säästössä noin kuuden tai kahdentoista kuukauden menosumman verran. Tämä on haastava, mutta erittäin tärkeä tavoite, joka tuo mukanaan merkittävää turvaa: esimerkiksi puolen vuoden varautuminen auttaa selviytymään työttömyyden aikana useamman kuukauden ajan ilman paniikkia tai velkaantumisen riskiä.

Jos kuukausittaiset kiinteät menot ovat noin 1000 € (mikä on realistinen arvio opiskelijan tai nuoren työntekijän vuokrasta, ruoasta jne.), kuuden kuukauden kuluiksi kertyy tällöin 6000 €. Tämän summan säästäminen voisi onnistua esimerkiksi kolmen vuoden aikana laittamalla eläkkeelle noin 170 € joka kuukausi. Puskuri, joka kattaa 12 kuukauden menot (12000 €), tarvitsisi huomattavasti suuremman summan tai pidemmän ajanjakson. Kultainto-blogin mukaan 20–29-vuotiaan kannattaa tavoitella 6–12 kuukauden menojen säästämistä, mikäli tulot antavat siihen mahdollisuuden. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän heti, mutta muutaman kuukauden vara tuo huomattavaa rauhaa mielelle.

Vinkki: Erinomainen tapa aloittaa puskurin kerääminen on avata erillinen säästötili heti työuran alkuvaiheessa ja käsitellä sinne laitetta saldoa kuin pakollista kuukausimaksua. Kun siirrät automaattisesti esimerkiksi 10 prosenttia tuloistasi säästöön, et laske sitä käyttövaroihisi. Näin säästösi karttuvat huomaamatta, ja mahdollisuus käyttää puskurirahastoasi muihin menoihin vähenee merkittävästi.

Ensimmäiset suuret säästötavoitteet: asunto ja muut hankinnat

Parikymppisten säästämiseen liittyy usein selkeitä tavoitteita. Monet unelmoivat oman ensimmäisen kodin hankkimisesta. Suomessa on käytössä ASP-järjestelmä, joka tarkoittaa asuntosäästöpalkkiotiliä ja on suunnattu 15–39-vuotiaille ensiasunnon ostajille. ASP-tilin avaaminen kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Vaikka et voisikaan tallettaa suuria summia heti, tilin avaaminen aloittaa vähimmäisaikalaskurin. ASP-ehtoihin kuuluu, että säästämistä on jatkettava vähintään kahdeksan kvartaalia eli noin kaksi vuotta. ASP-tilillä talletuksille myönnetään korkotukea, mikä tekee siitä nuorille turvallisen ja tuetun vaihtoehdon säästää asuntounelmiaan varten.

On suositeltavaa tallettaa ASP-tilille mahdollisimman paljon, vaikka samalla rakentaisitkin erillistä säästöpuskuria. Nuorena sinulla on etulyöntiasema, ja mitä aiemmin aloitat, sitä nopeammin voit saavuttaa asunnon ostamisen. Tyypillisesti asunnon hankintaan tarvitaan omasta rahasta 10–20 prosenttia sen hinnasta. Esimerkiksi 150 000 euron ensimmäiseen asuntoon tarvitaan vähintään 15–30 000 euroa käsirahaa. Tämä summa voi edustaa pitkän aikavälin säästötavoitetta nuorille aikuisille.

Toinen merkittävä menoerä nuorilla aikuisilla on oma auto tai muu liikenneväline. Jos auton hankinta on tarpeellista, on suositeltavaa säästää etukäteen mahdollisimman paljon rahaa rahoituksen saamiseksi, jotta velan tarve jää minimiksi. Kuitenkin Suomessa autoa varten lainaaminen on tavallista, ja tällöin puskurirahasto voi auttaa kattamaan yllättäviä kuluja, kuten korjauksia ja vakuutuksia, ilman tarvetta ottaa lisää velkaa.

Yhteenvetona parikymppisen taloudellisesta suunnitelmasta: Aloita säästäminen heti, kun se on mahdollista, vaikkakin pienillä summilla. Pyri keräämään ensin puskurirahasto muutaman kuukauden kuluja varten. Sen jälkeen voit siirtyä kohti suurempia tavoitteita, kuten ensiasunnon hankintaa. Kun saavut 20-vuotiaaksi, voi olla haastavaa löytää aikaa säästämiselle. Silti on hyvä tavoite saada jotakin kasaan ennen kuin täytät 30 vuotta. Seuraavassa osiossa pohdimme, mitä kolmekymppiseltä yleensä odotetaan. Yksi yleinen näkemys on, että 30-vuotiaan tulisi olla säästössä vähintään yhden vuoden palkka. Miltä tämä ajatus kuulostaa ja onko se suomalaisessa kontekstissa realistista? Katsotaanpa tätä tarkemmin.

30–39-vuotiaana: Vakiintuminen ja tavoite 1 × vuositulot (30 000 € säästössä?)

Kolmekymppisenä monilla elämä näyttää jo vakiintuneen. Takana voi olla useita vuosia työelämää, tulot ovat todennäköisesti kasvaneet alkuvaiheista, ja mahdollisesti on jo perustettu perhe tai hankittu oma asunto. Tähän ikään mennessä taloudellisiin asioihin voivat liittyä esimerkiksi asuntolaina, lapset sekä muut vastuuta tuovat seikat. Säästäminen ei todellakaan ole sen helpompaa kuin nuorempana, sillä kulut kasvavat usein tulojen mukana. Kuitenkin säästöjen rooli nousee entistä tärkeämmäksi.

Yksi yleisesti esitetty ohje on se, että 30-vuotiaana pitäisi olla säästössä rahaa, joka vastaa noin omaa vuosipalkkaa. Mistä tämä ajatus oikein saa alkunsa? Ajatus perustuu muun muassa yhdysvaltalaisen talousvaikuttajan Sallie Krawcheckin suosituksiin, joiden mukaista eri-ikäisten säästötavoitteiden listausta jaettiin laajalti mediassa. Yhteenvetona voidaan todeta, että jos aloitat urasi noin 20-22-vuotiaana, olisi suositeltavaa, että kymmenen vuoden kuluttua olisit saavuttanut säästöjä vastaten yhtä vuosituloasi.

Konkreettisesti sanottuna, jos tienaat kolmekymppisenä 2500 euroa kuukaudessa (yhteensä 30 000 euroa vuodessa), olisi tavoitteena saada tilille 30 000 euroa säästöön tässä elämän vaiheessa. Tämä saattaa kuulostaa suurelta – harvalla suomalaisella kolmikymppisellä on oikeasti niin suuria summia puhtaana säästönä. Kyseessä onkin ihanteellinen saavutus. Se tarkoittaisi, että olet säästänyt keskimäärin 250 € kuukaudessa 20-30 vuoden iän aikana. Krawcheckin mukaan Yhdysvalloissa on mahdollista saavuttaa tämä, kun säästäminen nostetaan tärkeäksi tavoitteeksi. Voit esimerkiksi aina palkankorotuksen myötä laittaa osan voitetuista tuloista suoraan säästöön.

Suomalaisessa arjessa 250 euron kuukausisäästöjen saavuttaminen voi olla haastavaa, mutta se on mahdollista keskituloiselle, mikäli menot pysyvät hallinnassa. Aikaisemmin mainittiin, että tämä summa vastaa noin kymmentä prosenttia nettotuloista mediaanipalkalla. Moni kuitenkin ostaa asunnon kolmekymppisenä ja alkaa maksamaan asuntolainaa. Tällöin osa ”säästämisestä” tapahtuu ikään kuin pakon edessä lainan lyhennyksen muodossa. Asuntolainan takaisinmaksu kasvattaa omaisuutta (asuntoa) ja siksi sitä voidaan pitää eräänlaisena säästämisen muotona, vaikka varat eivät ole suoraan saatavilla.

On tärkeää ottaa huomioon aiemmin mainitut ohjeet, kuten esimerkiksi vuositulojen merkitys. Yleensä tämä viittaa kaikkiin varoihin yhteensä, ei vain käteiseen pankkitilillä. Kun sanotaan, että ”30-vuotiaana tilillä pitäisi olla yhden kuukauden palkka”, huomioidaan myös säästötilit, rahasto-osuudet, osakkeet ja muut helposti muutettavat varat – eli käytännössä likvidi varallisuus. Suomessa monilla ihmisillä varallisuutensa on sidottu omistusasuntoon. Tämä voi olla hyvä pitkäaikainen sijoitus, mutta hätätilanteissa se ei ole helposti käytettävissä. Tämän takia on suositeltavaa, että asuntovarallisuuden ohella säilytetään pankkitilillä vähintään kolmen kuukauden menot kattava käteispuskuri.

Heli Pieninkeroinen Danske Bankista korostaa, että ylimääräisiä varoja ei kannata jemmata tilillä pitkäksi aikaa ilman tuottoa. Silti on suositeltavaa pitää ainakin kuukauden kulut kattava summa käyttötilillä helposti saatavilla juoksevia kuluja varten. Säästötilillä on myös puskurirahasto yllättäviä menoja varten.

Kolmekymppisen tavoitteet: puskurista sijoittamiseen

Jos 20-vuotiaana haimme puskurirahaston luomista, niin 30 vuoden iässä sen tulisi olla ainakin muutaman kuukauden verran kasassa. Mikäli näin ei ole, nyt on ehdottomasti aika keskittyä sen keräämiseen. Viimeistään tässä vaiheessa, kun tulot ovat vakiintuneet, on tärkeää huolehtia taloudellisesta turvapuskuriasta. Moni on saanut opiskeluaikanaan kertyneet velat, kuten opintolainan, maksettua tai hoitaa niitä hallitusti. Myös palkasta jää enemmän säästettävää kuin nuorempana.

Ihanteellinen säästötavoite 30–39-vuotiaille on saada kasaan varakassa, joka vastaa heidän vuosipalkkaansa. Jos tämä tapahtuu, se luo erinomaiset edellytykset vaurastumiselle. Tämä summa mahdollistaa sen, että osan voi jättää säästötilille turvaksi, ja ylimenevän osuuden voi sijoittaa pitkäaikaisiin investointeihin, jotka lisäävät varallisuutta entisestään. Käytännössä vain harvat pystyvät kertomaan 30 000 euron puhtaista säästöistä jo 30-vuotiaana. Kuitenkin monille tämä summa voi olla saavutettavissa esimerkiksi 35 ikävuoteen mennessä, erityisesti kun työkokemusta on karttunut yli kymmenen vuotta.

Tehdään laskelma: Jos 30-vuotias henkilö aloittaa nyt ja tavoittelee 30 000 euron säästöpotin keräämistä ennen kuin täyttää 35 vuotta, hänen tulee säästää noin 500 euroa kuukaudessa seuraavien viiden vuoden ajan. Tällaisen säästötavoitteen saavuttamiseksi (500 €/kk) vaaditaan noin 3000 euron nettotulot kuukaudessa, josta siis noin 17 prosenttia laitetaan sivuun. Joillekin se voi olla mahdollista, kuten esimerkiksi pariskunnalle, jolla on kaksinkertaiset tulot, mutta yksin asuvalle keskituloiselle se voi olla hankalaa. Jos sinulla on vain 2,5 vuotta aikaa saavuttaa tavoite, sinun tulisi säästää 1000 € kuukaudessa. Tämä summa on kuitenkin monille liian suuri. Tärkein viesti on: aloita ajoissa ja käytä pienempiä summia, niin matka tavoitteeseen sujuu helpommin.

On tärkeää pitää mielessä, että elämäntilanteet ovat erilaisia. Lasten hankkiminen kolmekymppisenä saattaa hidastaa säästöjen kertymistä, sillä perheeseen liittyy uusia menoja, kuten päiväkotimaksuja ja lapsitarvikkeita. Ensiasunnon hankinnassa omarahoitusosuus voi tilapäisesti verottaa säästöjä. Kun olet esimerkiksi kerännyt 10 000–20 000 € ASP-tilille, saattavat nämä varat heti kulua asunnon käsirahaan. Tämän seurauksena oston jälkeen tilillä ei välttämättä ole suurta summansa, mutta omaisuus on nyt kiinni asuntorakenteissa. Tämä on tavallista – asuntoa säästämään ryhtyvän tilin saldo saattaa kaupanteon myötä laskea lähes nollaan, mutta varallisuus säilyy silti asunnon muodossa.

On olennaista alkaa koota puskuri uudelleen myös asunnon ostamisen jälkeen, jotta velallisella olisi jonkinlainen rahavaranto vaikeina hetkinä. Myyntiasuntojenkin omistajien tulisi säästää varoja yllättävien tilanteiden varalta, eikä pelkästään luottaa siihen, että ”asunto toimii pankkina”. Asunnon muuttaminen rahaksi ei ole aina nopeaa tai vaivatonta, erityisesti akuutin menoerän ilmaantuessa.

Kolmekymppisten säästöstrategiaan kuuluu usein sijoittamisen aloittaminen varoilla, jotka ylittävät puskurisäästön. Kun on esimerkiksi 3–6 kuukauden menot tallennettuna säästötilille, ylimääräiset säästöt kannattaa investoida tuottavammalla tavalla rahastoihin, osakkeisiin tai vaikkapa indeksisijoituksiin. Pitkän aikavälin varanto, kuten eläkerahat, voi sijoittaa riskialttiimmin, sillä niitä ei tarvitse käyttää heti. Sen sijaan lyhyen aikavälin puskurin, joka kattaa muutaman kuukauden menot, kannattaa säilyttää tilillä tai helposti nostettavissa olevassa säästössä. Näin varat ovat nopeasti saatavilla tarvittaessa.

Pieninkeroisen mukaan ylimääräiset säästöt, eli puskurin ylittävät summat, kannattaa ohjata sijoituksiin aikahorisontin perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että on tärkeää pohtia, milloin varoja tarvitaan ja valita sen mukaisesti sopiva sijoituskohde. Yleinen suositus kuuluu: ”Älä sijoita rahaa, jota saatat tarvita nopeasti.”

Paljonko kolmekymppisillä on oikeasti säästöjä?

Ihanteiden tunteminen on hyödyllistä, mutta niitä kannattaa myös verrata todelliseen tilanteeseen. Aiemmin mainitsimme, että keskimäärin suomalaisilla on noin 30 500 euroa sijoituksissa ja tilillä. On hyvin mahdollista, että tämä keskiarvo koostuu merkittävästi vanhempien sukupolvien varoista. Tilastokeskuksen tietojen mukaan alle 35-vuotiailla on merkittävästi vähemmän varallisuutta. Esimerkiksi yksinasuvien alle 35-vuotiaiden kotitalouksien mediaanivarallisuus on ollut vain muutama tuhat euroa, ja erään tutkimuksen perusteella se voi olla jopa noin 2600 €. Tämä viittaa siihen, että monet nuoret aikuiset sijaitsevat varallisuuden kartuttamisen alkuvaiheessa. Siksi ei kannata lannistua, vaikka omassa pankkitilissä ei olisikaan kymmeniä tuhansia euroja kolmekymppisenä. Monilla muillakin on sama tilanne – et ole yksin.

Keski-iän lähestyessä varallisuus yleensä kasvaa. Palkat nousevat, velkoja on maksettu pois ja monet ovat saaneet perintöjä. LähiTapiolan tutkimusten mukaan keskivertokotitalouden nettovarallisuus lisääntyy iän myötä, ja suuri osa suomalaisten omaisuudesta koostuu perinnöistä. Esimerkiksi 30–39-vuotiaiden kotitalouksien varallisuuden mediaani on selvästi korkeampi kuin alle 30-vuotiaiden kohdalla. Tämä johtuu siitä, että monet näistä henkilöistä ovat jo hankkineet oman asunnon ja pystyneet säästämään. Lisää käytettävissä olevaa rahaa vaikeiden aikojen varalle voi puuttua: Danske Bankin Taloudellinen mielenrauha 2024 -kysely paljastaa, että suomalaisia huolettaa erityisesti se, etteivät he ole onnistuneet säästämään yllättäviin kuluihin riittävästi. Tämä tarkoittaa, että vaikka henkilöillä saattaa olla omaisuutta, kuten asunto, heillä ei välttämättä ole riittävästi nopeasti käytettävissä olevaa rahaa. Siksi on hyvä idea tarkistaa tilanne 30-40-vuotiaana: jos koko omaisuus on kiinni asunnossa ja autoissa, varmista, että sinulla on myös rahaa säästössä muutaman kuukauden menoja varten.

Yhteenveto kolmikymppisille: Pyrkimyksenä tulisi olla taloudellisen tilanteen vakiinnuttaminen. On tärkeää, että tiedät tarkasti sekä tulosi että menosi, sekä sen, kuinka paljon voit säästää kuukausittain. Varmista myös, että sinulla on säästötilillä varoja kattamaan vähintään 3–6 kuukauden elinkustannukset. Pyri keräämään säästöjä, jotka vastaavat vuoden palkkaa. Tämä antaa vahvan perustan seuraavalle vaiheelle elämässäsi. Mikäli se on mahdollista, harkitse sijoittamisen aloittamista osasta säästöistäsi tuottoisammalla tavalla pitkän aikavälin päämääriä silmällä pitäen, kuten esimerkiksi eläkettä varten. Muista, että rahanhallinta on tärkeää: laadi budjetti, vähennä tarpeettomia kuluja ja nosta säästämiseen menevää osuutta tulojen kasvaessa. Huolehdi myös omasta hyvinvoinnistasi: palkankorotuksen hakeminen ja uralla eteenpäin meno voivat lisätä tulojasi, mikä puolestaan helpottaa säästämistä. Muista Krawcheckin vinkki: älä tyydy matalaan palkkaan, vaan uskalla pyytää ansaitsemasi korotukset!

Seuraavaksi siirrymme nelikymppisiin – siihen elämänvaiheeseen, jossa usein tasapainoillaan lasten, asuntolainan ja urakehityksen ristiaallokossa. Mitä nelikymppisen kukkarossa olisi hyvä olla?

40–49-vuotiaana: Ruuhkavuodet ja vaurastuminen – jopa 100 000 € tilillä?

Nelikymppisiä pidetään usein niin sanottuna ”ruuhkavuosia” elävänä ikäryhmänä. Elämä työelämässä on kiireistä, monilla on lapsia, jotka ovat alaikäisiä. Asuntolainaa saattaa olla vielä maksettavana, ja mahdolliset kulut autosta sekä kesämökistä lisäävät taloudellista painetta. Ikäryhmässä 40–49 vuotta ollaan usein uran parhaiden tulojen vaiheella. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset ansaitsevat uransa korkeimmat palkat yleensä noin nelikymppisinä. Tämä tarkoittaa myös, että säästömahdollisuudet ovat suurimmillaan – edellytyksenä on kuitenkin se, että menot pysyvät hallinnassa.

Krawcheckin sääntöjen mukaan 40-vuotiaana tilillä olisi hyvä olla säästöjä, jotka vastaavat kolmea kertaa vuosituloasi. Otetaanpa keskituloinen suomalainen, jonka vuosipalkka on esimerkiksi 40 000 euroa bruttona (noin 2500 euroa netto kuukaudessa). Tässä tapauksessa kolminkertainen vuositulo tarkoittaa 120 000 euroa. Tämä on suuri summa, johon vain harvat 40-vuotiaat ovat todella saavuttaneet. Kuitenkin tämä luku suosittelee ideaalista tilannetta: kuuden numeron säästö- tai sijoitusvarallisuus nelikymppisenä merkitsee sitä, että olet hyvin valmistautunut eläkepäiviasi varten ja taloudellisesti turvassa eri tilanteissa.

Realistisesti ajatellen monet nelikymppiset pitävät 100 000 euron nettovarallisuutta merkittävänä päämääränä. Tämä summa sisältää kaikki varat, kuten pankkitilin saldo, sijoitukset sekä mahdollisen asunnon oman pääoman laskennallisen arvon. Ei ole harvinaista, että nelikymppisellä omistusasujalla on asuntolainaa maksettuna niin paljon, että omaa pääomaa on kertynyt jo kymmeniä tuhansia euroja. Lisäksi voi olla säästöjä rahastoissa useita kymmeniä tuhansia. Tällöin kokonaisvarallisuus saattaa ylittää 100 000 euron rajan. Monilla ihmisillä on varat sidottuna omaisuuteen, kuten taloon ja pihaan, eikä heillä ole juurikaan käteisiä säästöjä. Mikä olisi sopiva rahamäärä tilillä nelikymppisellä? Asiantuntijat tuovat jälleen esiin puskurirahaston tärkeyden.

Suositeltavaa on, että säästöissä olisi vähintään 3-4 kuukauden tulot kattava summa käteistä, mutta on hyvä olla myös enemmän, sillä nelikymppisenä vastuut usein kasvavat. Esimerkiksi lapsiperheessä odottamattomat kulut voivat johtua paitsi työttömyydestä myös perheenjäsenten sairastumisesta, kodin remonttitarpeista tai auton rikkoutumisista. On täysin ymmärrettävää, että lapsiperhe tarvitsee suurempaa taloudellista puskuria verrattuna yksinasuvaan. On jopa järkevää pyrkiä keräämään säästöjä, jotka kattavat perheen elinkustannuksia kuuden kuukauden ajalta, jotta talous kestää mahdolliset vaikeudet.

Säästöt ja sijoitukset keski-iässä

Nelikymppisen talouden painopisteet alkavat vähitellen kääntyä kohti tulevaa eläkeaikaa. Tänä ikävaiheena on järkevää asettaa tavoitteeksi säästöjen säännöllinen kasvattaminen esimerkiksi eläkesijoituksia ajatellen. Popupmedia-artikkelissa ehdotetaan, että yli 40-vuotiaiden tulisi kohottaa säästämisprosenttia jopa 20–25 % vuosituloistaan. Vaikka tämä luku on kunnianhimoinen, ajatuksena on se, että kun ansiot ovat parhaimmillaan, voidaan suurempi osa tuloista varata säästöön. Perheille, joissa on lapsia, tämä voi olla vaikeaa, mutta kun lapset kasvavat (esimerkiksi päiväkotimaksut päättyvät esikoulun alkaessa tai toinen vanhempi palaa työelämään hoitovapaan jälkeen), saattaa budjettiin ilmestyä ”ylimääräistä” liikkumavaraa. Velan hallinta on erittäin tärkeää. Nelikymppisenä on suositeltavaa varmistaa, että korkeat velat, kuten kalliit kulutusluotot, on maksettu pois ja jäljellä olisi vain matalakorkoinen asuntolaina.

Tällöin korkokulut eivät vie säästömahdollisuuksia. Krawcheckin antama konkreettinen suositus on, että 40-vuotiaana säästötilillä tulisi olla noin kolminkertainen määrä vuosituloista. Esimerkiksi suomalaisen, joka ansaitsee nettotuloina noin 3000 euroa kuukaudessa (eli bruttopalkka on suunnilleen 50 000 euroa vuodessa), kolmikertainen vuositulo vastaisi silloin arviolta 150 000 euroa. Tämä voisi jakautua esimerkiksi siten, että asunnossa olisi 50 tuhatta omaa pääomaa, eläkekassassa rahastoissa myös 50 tuhatta, säästötilillä puskurina 30 tuhatta ja muissa sijoituksissa 20 tuhatta. Yhteensä siis olisi 150 tuhatta euroa. Tällainen tilanne kuvastaa melko vauraan keski-ikäisen taloudellista tilannetta. Monilla voi kestää kauemmin päästä tähän pisteeseen; se saattaisi toteutua lähempänä viittäkymmentä vuotta ikää. Jos tulot laskevat, myös tavoiteluku vähenee. Esimerkiksi 40-vuotiaalle henkilölle, jonka vuosiansio on 35 000 €, tavoite kolminkertaisena olisi noin 105 000 €. Luvut ovat suuntaa antavia, mutta ne ovat merkityksellisiä, koska ne auttavat ymmärtämään varallisuuden mittasuhteita: puhumme kymmenistä tai jopa sadoista tuhansista euroista nuorten aikuisen elämässä, kun ikä lähestyy keski-ikää.

Tilastojen näyttö osoittaa, että suomalaisten varallisuus on suurimmillaan juuri ennen eläkeikää. Tilastokeskuksen mukaan 65–74-vuotiailla on suurin mediaaninen nettovarallisuus. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että heillä ei enää ole velkoja ja eläkesäästöt ovat realisoituneet. Sen sijaan 40–50-vuotiaiden osuuden varallisuus on kasvussa, mutta heidän taloudelliseen tilanteeseensa kuuluu usein edelleen velkaa. Moni nelikymppinen pohdiskelee, kuinka paljon hänen tulisi vielä säästää varmistaakseen taloudellisen turvallisuuden eläkeaikana. Yleisesti suosittelen nyrkkisäännöksi, että eläkkeelle siirtymisen aikana voisi pyrkiä saavuttamaan noin 70–80 % nykyisestä tulojen tasosta (eli eläke ja säästöjen tuotot yhteensä). Jos tienaat esimerkiksi 4000 euroa kuukaudessa bruttona työssä ollessasi, olisi eläkeaikana suotavaa, että nettotulot olisivat noin 3000 euroa kuukaudessa. Tämä auttaa säilyttämään elintason. Koska lakisääteinen eläke ei yleensä riitä yksinään täyttämään tätä tarvetta, on tärkeää tukeutua omiin säästöihin ja sijoituksiin eron paikkaamiseksi. Popupmedia korostaa, että 50-60-vuotiaana säästöjen tulisi kattaa noin 70-80 % eläketuloista. Nelikymppisenä on tärkeää valmistautua tähän tavoitteeseen kasvattamalla säästöjä säännöllisesti ja sijoittamalla harkiten.

Ruuhkavuosien haasteet ja mahdollisuudet

Ei pidä unohtaa, että 40–49-vuotiaana elämässä voi olla monenlaista menoa: lasten harrastukset, isompi asunto, mahdollisesti itselle kertynyt mukavuudenhalu kulutuksessa. Budjetointi on edelleen yhtä tärkeää kuin aina, ellei tärkeämpää. Asiantuntijat suosittelevat, että kotitaloudet tekisivät budjetin menoistaan ja miettisivät, tuovatko kaikki menot oikeasti iloa ja hyvinvointia suhteessa siihen, että ne syövät säästömahdollisuuksia. Käytännössä monelle nelikymppiselle tulee eteen priorisointeja: onko tärkeämpää ylläpitää tiettyä elämäntyyliä nyt vai varmistaa taloudellista vapautta myöhemmin? Tämä on henkilökohtainen valinta, mutta tietoisuus asiasta on ensiarvoista.

Hyvä uutinen on, että nelikymppisenä on vielä hyvin aikaa korjata suuntaa, jos säästöt ovat jäljessä tavoitteista. Vielä ehtii alkaa sijoittaa vakavasti eläkettä varten tai maksaa velkoja aggressiivisemmin pois. Moni havahtuu tässä iässä siihen, että haluaa taloudellista vapautta myöhemmin – esimerkiksi osa haaveilee varhaiseläkkeestä tai uranvaihdosta, joka voi tarkoittaa palkkatason laskua. Tällöin säästäminen nyt mahdollistaa joustoja myöhemmin. Jotkut ryhtyvät nelikymppisinä todella kunnianhimoiseen säästökuuriin, jopa FIRE-tyylisesti (Financial Independence, Retire Early -liike), jossa pyritään taloudelliseen riippumattomuuteen säästämällä 50 % tai enemmän tuloista. Suomalaisessa mediassa on ollut esimerkkejä henkilöistä, jotka pyrkivät eläkkeelle aikaisin vahvan säästämisen ansiosta. Tällaiset tapaukset eivät ole valtavirtaa, mutta ne osoittavat, että myös tavallisella palkansaajalla on mahdollisuus vaurastua huomattavasti, jos prioriteetit asetetaan sen mukaan.

Lopuksi tiivistettynä: 40–49-vuotiaana pyri kolminkertaiseen vuosipalkan säästöön tai sitä kohti. Jatka puskurin ylläpitoa ja kasvata sitä perheesi tarpeiden mukaan. Lisää sijoitusten osuutta, jotta varallisuutesi tuottaa enemmän. Jos olet jäljessä, harkitse menojen karsimista tai tulojen kasvattamista – tässä iässä voi vielä kuroa kiinni. Kun 50 ikävuottalähestyy, katse kääntyy lopulliseen työuran jälkeiseen tavoitteeseen: varmistaa, että voit jäädä eläkkeelle turvallisin mielin. Seuraavaksi käsittelemmekin juuri viisikymppisten taloutta.

50–59-vuotiaana: Loppukiri eläkesäästöihin (6 × vuosipalkka tavoitteena)

Viisikymppisen taloudessa moni asia kulminoituu: parhaassa tapauksessa asuntolaina on loppusuoralla tai jopa maksettu, lapset kasvavat aikuisuuden kynnykselle (ja mahdollisesti muuttavat kotoa), ja suurimmat ruuhkavuosien menot alkavat hellittää. Työuraa on toisaalta vielä jäljellä jokin verran, mutta myös eläke häämöttää jo horisontissa. Tämä on tyypillisesti se hetki, kun ihmiset havahtuvat tarkistamaan eläkesäästöjensä riittävyyden. Krawcheckin suositus tälle iälle oli: 50-vuotiaana tilillä 6 × vuosipalkka. Jos olet pystynyt seuraamaan aiempia tavoitteita (1× palkka 30v, 3× 40v), niin jatkamalla samalla linjalla 6× 50v on jatkumoa. Se edellyttää, että varallisuus on kasvanut merkittävästi nelikymppisistä. Esimerkiksi 50-vuotias, jonka bruttopalkka on 50 000 €/v, pyrkisi noin 300 000 € kokonaisvarallisuuteen.

Tässä kohtaa on hyvä huomata, että eläkejärjestelmä alkaa jo ottaa osaa: Työeläke karttuu jokaiselta vuodelta, ja viisikymppisellä saattaa työeläke-ennuste näyttää esimerkiksi, että 63-vuotiaana eläkkeellä saa vaikkapa 60 % nykyisestä palkasta. Jos se ei tunnu riittävältä, omilla säästöillä pitää täydentää loput haluttuun elintasoon. Yksi tapa ajatella: Jos haluat eläkkeellä käyttöösi vaikkapa 70 % viimeisistä nettotuloista ja lakisääteinen eläke antaa 50 %, sinun täytyy rahoittaa puuttuva 20 % itse säästöillä. Tämä voi tarkoittaa, että sinulla pitäisi olla eläkkeelle jäädessäsi niin iso potti, että voit nostaa siitä vuosittain tuon 20 % palkasta vastaavan summan loppuelämäsi ajan. Miljoona euroa sijoituksissa tuottaisi esim. 5 % vuodessa 50 000 € bruttona, josta saisi tuon lisäyksen mukavasti – kaikki eivät tarvitse miljoonaa, mutta tämä hahmottaa mittakaavaa.

Mutta palataan 50–59-vuotiaisiin: Jos aiemmat vuosikymmenet menivät ohi ilman suurempaa säästämistä, nyt on “viimeinen hetki” aloittaa. Viisikymppisenäkin voi aloittaa säästämisen, mutta silloin on varauduttava laittamaan suurempi osa tuloista sivuun tai jatkamaan työuraakin hieman pidempään, jotta kerkeää kerryttää pesämunaa. Toisaalta, jos on jo aiemmin säästänyt, nyt saat korjata työn hedelmiä – sijoitustuotot voivat olla huomattavia, kun pääoma on kasvanut isoksi. Saatat huomata, että varallisuutesi karttuu ikään kuin itsestään enemmän kuin mitä itse enää lisäät (korkoa korolle -ilmiö voimissaan). Tässä vaiheessa on syytä varmistaa, että sijoitussuunnitelma on kunnossa: hajautus, riskitason tarkistus (ehkä vähennetään riskisijoituksia ja suojataan pääomaa, kun lähestytään hetkeä jolloin varoja aletaan nostaa). Suze Orman, tunnettu talousasiantuntija, on neuvoillaan samoilla linjoilla puskurin suhteen: hänen mukaansa 8–12 kuukauden elinkustannuksia vastaava summa pitäisi löytyä tililtä turvaamaan mikä tahansa tilanne. Tämä on itse asiassa jopa konservatiivisempi vaatimus kuin monella muulla, mutta viisikymppisenä 8–12 kk menoja säästössä on hyvä ajatus erityisesti siksi, että tämän ikäluokan riskejä ovat esimerkiksi pitkittyvä työttömyys (uuden työn löytäminen yli 55-vuotiaana voi olla vaikeampaa) tai terveydelliset haasteet, jotka voivat vaikka pakottaa jäämään pois työstä ennen eläkeikää. Puolen vuoden puskurilla pärjää hetken, mutta vuoden puskurilla pärjää huomattavasti paremmin, jos työuran loppumetreillä tulee mutkia matkaan.

Velattomuus on monen viisikymppisen tavoite. Olisi ihanteellista astua eläkeaikaan ilman asuntolainaa tai muita velkoja. Siksi monet kanavoivatkin tässä iässä tarmoa velkojen loppukuittaukseen. Kun esimerkiksi asuntolaina saadaan vihdoin maksettua pois, vapautuu mahdollisesti iso summa kuukausibudjetista – se kannattaa ohjata suoraan säästöön tai sijoituksiin, ettei se vain huku kulutukseen. Danske Bankin asiantuntija mainitsee, että jos on tottunut isoon lainanlyhennykseen, sen loppuessa kannattaa suoraan harkita saman summan sijoittamista kuukausittain, jotta talous tottuu edelleen saman rahan “pois” menoon, mutta nyt se meneekin omaan vaurastumiseen.

Viisikymppisenä säästämistä helpottaa usein se, että lapset aikuistuvat. Kun lapset muuttavat pois, vapautuu rahaa jota aiemmin meni heidän elatukseensa. Monet vanhemmat toki auttavat täysi-ikäisiäkin lapsiaan (esim. maksamalla opiskelukuluja), mutta yleensä menot vähenevät. Tässä kohden on kriittinen hetki: onko fokuksesi alkaa kuluttaa nyt “vihdoin itseesi” vai ohjata säästyneet rahat sijoituksiin? Tasapaino on mahdollinen – toki voit nauttia vapautuneesta rahasta, mutta jos et tarvitse kaikkea, tee itsellesi palvelus ja kasvata eläkekassaa. Pienistäkin satasista kuussa tulee vielä kymmenessä vuodessa mukava summa.

Säästöasteen nosto: Kuten jo mainittiin, jotkut suosittelevat 50+ ikäisille jopa 25–30 % vuositulojen säästämistä. Tämä kuulostaa paljolta, mutta ajattele että jos olet vaikkapa 55-vuotias ja haluat eläkkeelle 65-vuotiaana, sinulla on 10 vuotta aikaa. Jos säästät 25 % tuloistasi, se vastaa 2,5 vuotta tuloja kymmenessä vuodessa – eli ikään kuin laitat talteen 2,5 vuoden palkan. Se voisi hyvin olla se ratkaiseva lisä, joka mahdollistaa miellyttävämmän eläkkeen. Moni myös saa 50+ iässä parhaat palkkansa uraltaan tai on johtavassa asemassa – tällöin on enemmän liikkumavaraa. Toisaalta osa joutuu jo kohtaamaan työuran katkeamisen tai eläköitymisen aiemmin syystä tai toisesta, jolloin korkea säästöaste ei toteudu. Kaikkien tilanne ei ole samanlainen, mutta jos pystyt, kiristä hieman vyötä nyt ja pistä loppukiri säästöissä – tulevaisuuden eläkeläis-minäsi kiittää.

Yhteenvetona viisikymppisille: Varmista, että taloudellinen perustasi on vakaa. Pidä edelleen puskurissa riittävästi käyttövaroja (6–12 kk menot ei ole liioiteltua tässä iässä). Tavoittele noin 6-kertaista vuosituloasi varoina, mutta älä lannistu jos et aivan siellä ole – jokainen euro säästössä vähentää riippuvuutta ulkopuolisista. Maksa velat pois, erityisesti korkeakorkoiset, ja mielellään asuntolainakin ennen eläkeikää. Mieti jo tarkemmin, millaista elämää haluat viettää eläkkeellä ja paljonko siihen tarvitaan rahaa kuukausitasolla – aloita harjoittelu elämällä hieman alle tulojesi, jotta totut (tämä on monille tarpeen, koska eläkeaikana tulot yleensä laskevat).

Seuraavassa osiossa siirrymme käsittelemään säästöjä eläkkeellä ja annamme lopuksi esimerkin “näin tienaat miljoonan” pitkäjänteisellä säästämisellä, mikä nivoo yhteen monia edellä käsiteltyjä seikkoja.

60 vuotta ja yli: Eläkeaika – varojen käyttöä vai vielä säästöjä?

Kuusikymppisenä useimmat alkavat oikeasti jäädä eläkkeelle tai vähintäänkin valmistautua siihen hyvin konkreettisesti. Suomessa eläkeikä on joustava noin 63–70 vuoden välillä oman valinnan mukaan ja syntymävuodesta riippuen. Monet lopettavat työnteon joskus 64–67 iässä. Tässä iässä kysymys ei ole enää niinkään “kuinka paljon pitäisi olla säästössä” vaan “riittävätkö säästöni ja eläkkeeni loppuelämäksi?”. Silti voidaan mainita viimeinen Krawcheckin ohjenuora: 60-vuotiaana tilillä 8 × vuosipalkka. Ja eräät suositukset laajentavat tämän vielä: yli 70-vuotiaana jopa 10 × vuosipalkkavarallisuutta olisi hyvä olla, jos mielii elää mukavasti ilman pelkoa rahan loppumisesta. Käytännössä kun ihminen jää eläkkeelle, hän alkaa yleensä purkaa säästöjään – eli säästöt ovat saavuttaneet huippunsa siinä kohtaa. Tilastojen mukaan suomalaisten varallisuus onkin korkeimmillaan juuri 65–74-vuotiaissa, ja alkaa sitten vähitellen sulaa, kun varoja käytetään ja esimerkiksi hoivakulut kasvavat iän myötä.

Eläkeaikana taloudellinen fokus on turvallisessa kulutuksessa – ettei raha lopu kesken. Jos olet hoitanut säästöasiasi hyvin aiemmilla vuosikymmenillä, nyt on aika nauttia niiden tuomasta turvasta. Tyypillinen neuvo on pitää edelleen puskurissa 1–2 vuoden menoja likvidinä, jotta äkilliset tarpeet hoituvat. Muu varallisuus kannattaa sijoittaa melko konservatiivisesti, koska aikaikkuna on lyhyempi (mutta toisaalta 60-vuotiaana voi olla edessä vielä 20–30 elinvuotta, joten liian varovaiseksikaan ei pidä heittäytyä – inflaatio nakertaa pitkässä ajassa). Eläkkeellä säästäminen sinänsä muuttuu toiseen muotoon: monilla menot pienenevät (ei työmatkakuluja, lapset omillaan, asuntolaina maksettu). Jos eläkkeen suuruus on lähellä aiempia tuloja, saattaa käydä niin että varoja jopa jää yli kuukausittain, jolloin eläkeläinenkin voi jatkaa varallisuuden kartuttamista tai ainakin olla kuluttamatta pääomaansa heti. Toisilla taas eläketulo riittää juuri ja juuri, ja säästöjä joudutaan täydentämään joka kuukausi.

Kysymys “paljonko ihmiselle pitää jäädä rahaa kuukaudessa” on erityisen olennainen pienituloiselle eläkeläiselle. Laissa ei ole tiettyä minimisummaa, mutta toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle on noin 593,55 € kuukaudessa vuonna 2025. Tämä summa on laskettu kattamaan perustarpeet (ruoka, vaatteet, puhelin, pienet terveysmenot jne.) ilman asumiskuluja. Voidaan ajatella, että jos kuukausittaiset käyttövarat tipahtavat tuon alle, ollaan jo yhteiskunnan tukiverkon tarpeessa. Yleisesti ottaen, jotta talous pysyy terveenä, olisi hyvä että pakollisten menojen jälkeen ihmiselle jää ainakin tuon suuruinen summa omaan käyttöön joka kuukausi – mieluiten enemmän. Toisin sanoen, sekä työikäisenä että eläkkeellä, pyri siihen että tuloistasi jää pakollisten menojen jälkeen riittävästi rahaa elämiseen ja hieman säästöönkin. Jos huomaat, että “käteenjäävä” osuus on hyvin pieni tai negatiivinen, on syytä sopeuttaa menoja tai hankkia lisätuloja, muutoin velkaantumiskierre uhkaa.

Eläkkeellä olevien kannattaa myös muistaa, että varautuminen ei pääty eläkkeelle siirtymiseen. Iän karttuessa voi tulla kalliita terveydenhuoltomenoja tai asumiseen liittyviä kustannuksia (kodin remontit, palveluasumisen kulut mahdollisesti hyvin vanhana). Jos säästöjä on mukavasti, näistä selviää ilman huolta. Jos ei, joutuu turvautumaan esimerkiksi asunto-omaisuuden myyntiin tai yhteiskunnan tukeen. Monet eläkeläiset haluavat myös auttaa omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan taloudellisesti – sekin onnistuu kivuttomammin, jos on varoja kertynyt. Tilastot kertovat, että perintöjen merkitys suomalaisten varallisuudelle on kasvussa: yli viidennes varallisuudesta on jo perittyä. Eli nykyviisikymppiset ja -kuusikymppiset ovat usein saamassa perintöä vanhemmiltaan tai miettivät omien säästöjensä jättämistä seuraavalle sukupolvelle. Tämäkin näkökulma voi vaikuttaa siihen, paljonko haluaa käyttää vs. säästää vielä eläkkeelläkin.

Lopputulemana 60+ osalta: Eläkeikään mennessä toivottavasti olet saavuttanut taloudelliset tavoitteesi – oli se sitten taloudellinen riippumattomuus tai vain mukava peruseläke, jota omat säästöt täydentävät. Yleinen suositus, että 8–10 × vuosipalkka säästössä ennen eläkettä, voi toimia tavoitearviona niille, jotka haluavat todella turvattua eläkepäiviä. Kaikille se ei ole realistista, mutta mitä enemmän, sen parempi. Muista, että jokainen säästetty euro antaa vapautta ja valinnanmahdollisuuksia. Jos olet jäänyt jälkeen, eläkeikää voi myös myöhäistää: jatkamalla työssä vaikka muutaman vuoden pidempään voit merkittävästi parantaa loppuelämäsi taloudellista tilannetta (työeläke kasvaa ja säästöille jää aikaa kasvaa tai ainakin säästöjä ei tarvitse aloittaa käyttämään niin pian).

Seuraavaksi vielä katsomme eräänlaisen laskuharjoituksen: kuinka tavallinen ihminen voi “tienata miljoonan”elinaikanaan ja paljonko keskimäärin rahaa elämän aikana kulkee läpi. Tämä asettaa edellä mainitut säästösummat laajempaan kontekstiin.

Näin tienaat miljoonan: pitkäjänteisen säästämisen voima

Miljoona euroa on maaginen luku vaurastumisessa. Moni saattaa ajatella, että tavalliselle palkansaajalle se on saavuttamattomissa, ellei satu voittamaan lotossa tai peri omaisuutta. Todellisuudessa miljoona euroa ei ole täysin utopistinen määrä, jos puhutaan koko elämän aikana ansaituista rahoista. Esimerkiksi suomalainen nainen ansaitsee arviolta 1,4 miljoonaa euroa 35-vuotisen työuransa aikana ja mies noin 1,9 miljoonaa euroa (bruttona) – toki tästä menee verot ja elämisen kulut. Silti lukuina on hyvä hahmottaa, että keskituloinenkin henkilö saattaa elämänsä aikana tienata pari miljoonaa euroa yhteensä. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon tuosta virrasta pystyy poimimaan omaan varallisuuteensa talteen. Jos ei säästä ollenkaan, kaikki tuo raha menee kulutukseen ja “muistoihin”. Jos säästää vaikka 10 % tuloistaan, miljonääriksi pääsy on mahdollista pitkällä aikavälillä, erityisesti kun korot ja sijoitustuotot kasvavat summa päälle.

Kuinka tienata miljoona siis työuran aikana? Yksi keino on seuraava simulaatio: aloitat 25-vuotiaana ja sijoitat 500 € kuukaudessa hajautettuun osakerahastoon, joka tuottaa keskimäärin 7 % vuodessa. Jatkat tätä 40 vuoden ajan. Kun jäät eläkkeelle 65-vuotiaana, paljonko sinulla on? Lasketaan: 500 €/kk on 6000 €/vuosi, 7 % vuosituotolla 40 vuoden kuluessa kertyy yli 1 200 000 € varallisuutta. (Laskun taustalla on korkoa korolle -ilmiö: alkuvuosina säästö kasvaa hitaasti, mutta loppuvuosina lumipalloefekti on valtava. Esimerkiksi 30 vuoden kohdalla potti olisi vielä noin 600 000–700 000 €, mutta viimeisen 10 vuoden tuottojen kanssa raja menee rikki.) Tämän esimerkin tarkoitus on osoittaa, että miljoona euroa on mahdollinen pitkän aikavälin tulos kurinalaisella säästämisellä ja sijoittamisella. Kaikilla ei tietenkään ole varaa laittaa 500 € sivuun nuorena – mutta ehkä myöhemmin enemmän. Tai ehkä pystyy aina laittamaan vain 200–300 €, jolloin miljoonaan ei aivan päästä, mutta puoli miljoonaa on hyvinkin haarukassa.

Toinen tapa tavoitella miljoonaa on tarkastella ansioiden kehitystä ja säästämisastetta. Jos vaikkapa nostat tulojasi uralla (kouluttaudut, vaihdat työpaikkaa, etenet) ja onnistut nostamaan palkkasi 2000 €/kk tasosta 4000 €/kk tasoon keski-iässä, tärkeää on välttää elintason inflaatio – eli että kulut nousisivat samassa suhteessa. Jos pystyt pitää menot kohtuullisina, voit ohjata suuren osan lisätuloista säästöön. Täten ne, jotka ansaitsevat enemmän, voivat nopeammin kerätä ison varallisuuden, kunhan he eivät kuluta kaikkea.

Sijoittaminen on olennainen osa miljoonan tavoittelua. Pelkkä säästötili harvoin vie miljoonaan, koska korko on matala ja inflaatio syö arvoa. Sijoittamalla esimerkiksi osakemarkkinoille kärsivällisesti vuosikymmenten ajan, tuotot tekevät osan työstä puolestasi. Muistetaan Zmartan laskelma: 100 €/kk 20 v = 24 000 € (tilillä) vs. 51 000 € (sijoitettuna). Suhteessa isommilla summilla erot kasvavat vastaavasti.

Myös velan viisas käyttö voi auttaa: esimerkiksi sijoitusasunnon ostaminen 40–50-vuotiaana velkarahalla ja sen arvon nousu vuokratulojen kera voi kartuttaa varallisuutta merkittävästi. Toki velka lisää riskiä, joten se ei ole jokaiselle sopivaa.

On hyvä huomioida, että “miljoonan tienaaminen” terminä on vähän harhaanjohtava – on eri asia tienata bruttona miljoona vs. olla miljonääri (miljoona omaisuutta). Moni meistä ehkä tienaa koko elämänsä aikana bruttona miljoonia, mutta se valuu elämiseen. Jotta voisi sanoa omaavansa miljoona euroa, se vaatii joko poikkeuksellista säästämistä, hyvää sijoitusmenestystä, yrittämistä tai erittäin korkeita tuloja (tai näiden yhdistelmää).

Jos kuitenkin haluat asettaa tavoitteen “miljoona ennen eläkeikää”, pilko se osatavoitteisiin:

• 30 v: 0,1 milj. € nettovarallisuus (100 000 €).
• 40 v: 0,3 milj. €.
• 50 v: 0,6 milj. €.
• 60 v: 1,0 milj. €.

Tämä on vain esimerkki, mutta se kuvastaa aiemmin mainittuja kertoimia: 30v 1× palkka (~0,03 milj.), 40v 3× (~0,1–0,2 milj.), 50v 6× (~0,3–0,5 milj.), 60v 8–10× (~0,8–1,0 milj.). Huomaa että tahti kiihtyy lopussa, ja se on korkoa korolle -efektin ansiota: kun pääoma kasvaa, absoluuttinen kasvu euroissa per vuosi suurenee.

Lopuksi, jokaisen tilanne on oma. Miljoona ei ole itseisarvo – jollekin 500 000 € riittää täysin unelmien toteuttamiseen, toinen tarvitsee 2 miljoonaa ylläpitääkseen haluamansa elämäntyylin. Tärkeintä on määritellä itselle sopivat tavoitteet ja keinot. Mutta siitä olemme tässä artikkelissa oppineet, että mitä aiemmin aloitat säästämisen, sitä helpommin ja todennäköisemmin saavutat isotkin tavoitteet. Aika on piensijoittajan paras ystävä. Kuten eräs sanonta kuuluu: “Paras hetki aloittaa oli 20 vuotta sitten, toiseksi paras hetki on tänään.”

Yhteenveto: Säästäminen kannattaa jokaisessa iässä

Olemme käyneet läpi, paljonko rahaa pitäisi olla säästössä eri ikävuosina useiden asiantuntijasuositusten valossa. Yhteenvetona voidaan todeta:

• Nuorena aikuisena (20+): Tärkeintä on aloittaa. Kokoa muutaman kuukauden hätävara-puskuri ja totuttele laittamaan rahaa sivuun joka kuukausi, vaikkapa pieni summa aluksi. Rahataidot nuorena luovat pohjan koko elämän taloudelle.
• Kolmekymppisenä: Pyri vakiinnuttamaan taloutesi. Ihanteellinen tavoite on noin vuosipalkan verran säästöjä, mutta tämä sisältää myös muut varat kuten asunnon käsiraha. Pidä huolta, että sinulla on ainakin 3–6 kk menoja tilillä varalla. Aloita sijoittaminen, jos puskurisi on kunnossa.
• Nelikymppisenä: Menot ovat suuret, mutta niin voivat olla tulotkin. Kolminkertainen vuosipalkka varallisuutena on kunnianhimoinen tavoite. Jatka säästämistä ja kasvata sitä mahdollisuuksien mukaan (pyri 15–25 % säästöasteeseen tuloista). Huolehdi, että puskurisi kasvaa elämäntilanteen mukana (perheellisellä isompi pusku). Vältä velkakierteen syntyä ja maksa turhat lainat pois.
• Viisikymppisenä: Eläkepäivät lähestyvät. Tavoite voidaan asettaa 6× vuositulot varallisuutena. Jos olet jäljessä, ota loppukiri: säästä isompi osa tuloista, käytä vapautuvat rahat (lasten muutto, lainan päättyminen) fiksusti. Velattomuus on tavoiteltava tila ennen eläkettä. Suojaa itseäsi puskurilla laittamalla jopa 8–12 kk menoja sivuun, kuten eräät asiantuntijat suosittelevat.
• Eläkkeellä (60+): Talous siirtyy kuluvaiheeseen. 8–10× vuositulot varoina eläkkeen alkaessa takaa leppoisan elämän, mutta vähempikin riittää jos menot ovat maltilliset ja velat nollassa. Muista, että et voi tietää kuinka pitkäksi aikaa rahojen tulee riittää – suunnittele ainakin 20 vuodeksi eteenpäin. Puskuria on yhä hyvä pitää (terveysmenot tms. yllättävät kulut). Nauti säästöistäsi: ne on kerätty sitä varten, että voit tuntea taloudellista mielenrauhaa.

Lopuksi on paikallaan muistuttaa, että kaikki säästöohjeet ovat yleisiä malleja. Jokaisen elämä on erilainen. Älä lannistu, jos et saavuta jotain tiettyä euromäärää tietyssä iässä – tärkeintä on ymmärtää trendi ja suunnata oikeaan suuntaan. Pienikin puskurirahasto on parempi kuin ei puskuria lainkaan. Säästämisessä johdonmukaisuus voittaa satunnaiset suuret teot: mieluummin 100 € kuussa joka kuukausi, kuin 1000 € kerran ja sitten pitkä tauko. Kuitenkin aina kun saat ylimääräistä (veronpalautuksia, bonuksia, perintöä), harkitse osan laittamista säästöön – näin hyödynnät tilaisuudet kasvattaa varallisuuttasi entisestään.

Suomalaisilla on parantamisen varaa säästämisessä, mutta suunta on nousujohteinen. Yhä useampi tiedostaa puskurin tärkeyden. Taloudellinen mielenrauha rakentuu askel kerrallaan säästämällä. Jo parin tuhannen euron säästäminen tuo turvaa arkeen, ja suuremmat säästöt tuovat vapautta toteuttaa unelmia – oli se maailman ympäri matkustaminen eläkkeellä tai lastenlasten auttaminen koulutuksessa. Säästäminen kannattaa aina, kuten sanonta menee. Se antaa sinulle kontrollin tunteen omasta taloudestasi ja kyvyn hallita elämääsi myös silloin, kun eteen tulee yllätyksiä.

Yhteenvetona vastaus kysymykseen ”paljonko rahaa pitäisi olla säästössä eri ikävuosina” on: sen verran, että voit nukkua yösi rauhassa taloudellisista syistä. Suositusluvut – 3 kk puskuri, 1× palkka 30v, 3× 40v, 6× 50v, 8× 60v – ovat työkaluja tähän tavoitteeseen. Käytä niitä majakkana, mutta navigoi oman elämäsi meriolosuhteiden mukaan. Tärkeintä on aloittaa säästäminen ja jatkaa sitä johdonmukaisesti. Aika ja korkoa korolle -ilmiö hoitavat loput, kun pidät kurssin. On kyse sitten 30 000 eurosta säästössä tai ensimmäisestä 1000 eurosta tilillä, jokainen etappi on askel kohti taloudellisesti turvattua tulevaisuutta. Näin tienaat sen miljoonankin – euro kerrallaan, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, fiksusti sijoittaen ja järkevästi kuluttaen. Onnea matkaan taloudellisessa tavoitteiden saavuttamisessa!

Lähteet:

• LähiTapiolan tutkimus: 52 % suomalaisista talouspuskurinsa koko on 3000 € tai alle. Intrumin raportti: 75 % elää kädestä suuhun, 22 % kuluttaa yli tulojensa (ylitys keskim. 226 €).
• Danske Bank (Taloudellinen mielenrauha 2024): Suomalainen säästää keskim. 170 €/kk; suositus säästää 10 % tuloista (mediaanipalkalla ~250 €/kk). Suomalaisilla keskimäärin 30 500 € talletuksissa ja sijoituksissa; kolmanneksella alle 1000 €. Puskuri olisi hyvä ≥ 4 kk menoja (mediaanipalkalla ~8500 €).
• Verkkouutiset / H. Pieninkeroinen (Danske): Tilillä olisi hyvä pitää 3–4 kk tuloja vastaava puskuri. Käyttötilille aina ~1 kk menoja. Ylimääräiset säästöt kannattaa sijoittaa, mutta pidä puskurivarat nopeasti saatavilla.
• MTV Uutiset / S. Krawcheck suositukset: 30v = 1× vuosipalkka säästössä, 40v = 3× vuosipalkka, 50v = 6× vuosipalkka, 60v = 8× vuosipalkka (huom. amerikkalainen konteksti, viitteellinen suunta suomalaisillekin).
• Duunitori (Nummiaro & Kalmi): Jokaisella 2–3 kk palkkaa puskurina, minimissään 2000 € pesämuna yllättäviin menoihin.
• Zmarta: Puskurin onnistuminen = ~3 kk nettopalkka säästössä. “Pienikin puskuri on parempi kuin ei lainkaan”. Kuukausisäästäminen avain – 100 €/kk sijoitettuna 20 v = 51 000 € kertyneenä.
• Tilastot: Alle 35-v. kotitalouksien mediaanivarallisuus hyvin alhainen (alle 5000 €); suomalaisten mediaanivarallisuus ~96 000 € (2023), keskiarvo paljon korkeampi eli varallisuus jakautuu epätasaisesti.
• Talouselämä: Naisten vs. miesten kumulatiiviset ansiot erot (1,4 vs 1,9 milj. € / 35 v ura) korostaen että miljoonia virtaa läpi elämän tuloina.
• Kirjastot.fi / Kela: Toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle ~504 € (2021), vuonna 2025 ~593,55 € – minimisumma kuukausikäyttöön perustarpeisiin.

MTV Uutiset (2019): “30-vuotiaana: Tilillä pitäisi olla 1 × vuosipalkkasi. Jos tienaa 20-vuotiaana vuodessa 30 000, Krawcheckin mukaan tilillä pitäisi kymmenen vuoden kuluttua olla 30 000 euroa. Tämä tarkoittaa 3000 euron säästämistä vuodessa, tai 250 euron säästämistä kuukaudessa.”

Verkkouutiset (2024): “Pieninkeroisen (Danske Bank) mukaan tilillä olisi suositeltavaa pitää kolmen tai neljän kuukauden tuloja vastaavaa summaa. Riittävä puskurirahasto auttaa selviytymään yllättävistä arjen menoista tai äkillisestä elämäntilanteen muutoksesta.”

Verkkouutiset (2024): “Keskimäärin suomalaisen talletuksiin ja sijoituksiin on karttunut 30 500 euroa. Kolmasosalla summa on alle tuhat euroa… Oman talouden puskurin olisi hyvä olla neljän kuukauden menoja vastaava summa. Mediaanipalkkaiselle tämä tarkoittaisi noin 8 500 euroa.”

Zmarta (2023): “LähiTapiolan teettämän kyselyn perusteella 52 prosentilla talouspuskurin koko on 3000 euroa tai sen alle. Osalla kuluttajista ei ole lainkaan säästöpuskuria odottamattomien kulujen varalle.”

Zmarta (2023): “Intrumin… raportin mukaan 75 prosenttia kuluttajista sanoo kuluttavansa kuukaudessa joko yhtä paljon kuin saa tuloja tai elävänsä yli varojensa. Niillä 22 prosentilla vastaajista, joiden menot ylittävät tulot, ylitys on keskimäärin 226 euroa.”

Kultainto (2022): “20–29-vuotiaalla olisi hyvä olla säästössä 6–12 kuukauden menoja vastaava summa. Tällainen puskurirahasto tuo turvaa ja mielenrauhaa. Sen avulla selviää esimerkiksi työttömyysjaksoista ottamatta lainaa.”

Kultainto (2022): “Ihanteellista olisi, jos 30-vuotiaalla olisi koossa yhden vuoden palkkaa vastaava summa. Jos tienaat 2500 €/kk, tulisi sinulla olla 30 000 euroa säästössä.”

MTV Uutiset (2019): “40-vuotiaana: Tilillä pitäisi olla 3 × vuosipalkkasi. Krawcheckin mukaan… 40-vuotiaana pitäisi tililtä löytyä jo kolme kertaa vuosipalkkaasi vastaava summa.”

MTV Uutiset (2019): “50-vuotiaana: Tilillä pitäisi olla 6 × vuosipalkkasi… 50-vuotiaana tilillä pitäisi olla jo kuusi kertaa vuosipalkkaasi vastaava summa.”

MTV Uutiset (2019): “60-vuotiaana: Tilillä pitäisi olla 8 × vuosipalkkasi… 60-vuotiaana tilillä pitäisi olla jo kahdeksan kertaa vuosipalkkaasi vastaava summa.”

Duunitori (2023): “Nummiaron mielestä jokaisella kannattaisi olla varattuna kahden tai kolmen kuukauden käteen jäävää palkkaa vastaava summa yllättäviä tilanteita varten. Vaasan yliopiston professori Panu Kalmi puolestaan pitää hyvänä nyrkkisääntönä 2000 euron pesämunaa.”

Kela (2025): “Vuonna 2025 perusosan määrä yksinasuvalle on 593,55 e/kk.” (Toimeentulotuen perusosa – minimisumma välttämättömiin menoihin kuukaudessa)

Talouselämä (2012): “Britanniassa tehdyn suuren tutkimuksen mukaan naiset tienaavat elämänsä aikana keskimäärin 530 000 euroa vähemmän (kuin miehet)… Nainen tienaa 35 vuoden pituisella työurallaan 1,4 miljoonaa euroa ja mies 1,9 miljoonaa euroa.”