Työsuhdepyörä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa työelämässä yllättävän nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten etu oli monelle uusi ja hieman epäselvä, mutta nykyään se kuuluu monien yritysten perusetuihin. Samalla keskustelu on muuttunut: verovapauden poistuminen on pakottanut pohtimaan asiaa aiempaa realistisemmin.
Kannattaako työsuhdepyörä enää, vai oliko se ennen kaikkea verokikka, jonka parhaat päivät ovat ohi? Tässä oppaassa käydään läpi, mitä työsuhdepyörä käytännössä tarkoittaa, miten se toimii nykyisessä veromallissa ja kenelle se edelleen on järkevä ratkaisu.
Mikä työsuhdepyörä oikeastaan on?
Työsuhdepyörä on työnantajan työntekijälle tarjoama polkupyöräetu, jota saa käyttää vapaasti sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla. Pyörä ei ole sidottu pelkästään työntekoon, vaan se toimii arjen kulkuvälineenä siinä missä oma pyöräkin.
Useimmiten pyörä hankitaan leasing-mallilla. Työnantaja tekee sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, ja työntekijä maksaa pyörän käytöstä kuukausittaisen summan palkastaan. Sopimuskauden ajan pyörä on teknisesti työnantajan tai leasing-yhtiön omaisuutta.
Työsuhdepyörää verrataan usein työsuhdeautoon, mutta käytännössä kyse on huomattavasti kevyemmästä ja joustavammasta edusta – niin kustannuksiltaan kuin hallinnoltaan.
Näin työsuhdepyöräetu etenee käytännössä
Sopimus ja pelisäännöt
Kaikki alkaa työnantajan päätöksestä tarjota pyöräetu. Yritys määrittelee hintakaton, sopimusmallin ja mahdollisen palveluntarjoajan. Joissain työpaikoissa valinnanvara on laaja, toisissa rajatumpi.
Pyörän valinta
Työntekijä valitsee pyörän sovitun budjetin puitteissa. Valikoimasta löytyy usein kaupunkipyöriä, gravel- ja maastopyöriä sekä sähköpyöriä. Usein mukaan voi liittää myös varusteita, kuten lukon, valot ja nastarenkaat.
Maksaminen palkasta
Kuukausittainen kustannus vähennetään bruttopalkasta. Summa kattaa pyörän käytön, ja usein myös huollot ja vakuutuksen. Maksut jakautuvat yleensä 24–36 kuukauden ajalle, mikä tekee kokonaisuudesta ennakoitavan.
Sopimuskauden päättyminen
Jakson lopussa työntekijällä on useimmiten mahdollisuus lunastaa pyörä itselleen. Lunastushinta on yleensä maltillinen suhteessa alkuperäiseen hintaan, minkä vuoksi suurin osa päätyy pitämään pyörän.
Työsuhdepyörän verotus ennen ja jälkeen muutoksen
Miksi etu oli aiemmin poikkeuksellisen suosittu?
Vuodesta 2021 alkaen työsuhdepyörä oli verovapaa 1 200 euroon vuodessa asti. Tämä teki edusta poikkeuksellisen houkuttelevan: pyörää maksettiin ennen veroja, mikä toi selkeää säästöä nettopalkassa.
Käytännössä tämä mahdollisti laadukkaan pyörän hankinnan selvästi edullisemmin kuin suoralla ostolla.
Mitä tapahtui vuonna 2026?
Vuoden 2026 alusta uusien työsuhdepyörien verovapaus poistui. Pyöräedun arvo lasketaan nyt veronalaiseksi luontoiseduksi, ja siitä maksetaan tulovero normaalisti.
Aiemmin solmitut sopimukset saavat kuitenkin jatkua verovapaina sopimuskauden loppuun asti, enintään viisi vuotta aloituksesta.
Työntekijän näkökulma – hyödyt nyt
Tasainen kustannus ilman kertamaksua
Suurin etu monelle on edelleen se, ettei pyörää tarvitse maksaa kerralla. Erityisesti sähköpyörien kohdalla tämä madaltaa kynnystä huomattavasti.
Helppous ja huolettomuus
Huollot, vakuutukset ja hallinnollinen vaiva sisältyvät usein pakettiin. Pyörän käytöstä ei tarvitse huolehtia samalla tavalla kuin omasta ostoksesta.
Laadukkaampi pyörä arkeen
Moni valitsee työsuhdepyöränä mallin, jota ei muuten olisi tullut ostaneeksi. Parempi pyörä lisää käyttöä, mikä näkyy suoraan arjen liikkumisessa.
Liikunta osaksi päivää
Työmatkapyöräily tuo liikuntaa ilman erillistä aikataulua. Monelle tämä on ollut ratkaiseva muutos aktiivisempaan arkeen.
Työnantajan hyödyt eivät ole kadonneet
Hyvinvointi ja jaksaminen
Säännöllisesti liikkuvat työntekijät ovat keskimäärin energisempiä ja poissa vähemmän. Pyöräetu tukee tätä kehitystä konkreettisesti.
Vetovoimaisempi työnantajakuva
Työsuhdepyörä viestii nykyaikaisesta ja vastuullisesta yrityksestä. Monille työnhakijoille sillä on aidosti merkitystä.
Kustannuksiltaan hallittava etu
Etu voidaan toteuttaa palkkavähennyksenä, jolloin työnantajan kokonaiskulut eivät välttämättä kasva lainkaan.
Mitä työsuhdepyörä maksaa nyt käytännössä?
Ilman veroetua kustannus vastaa pitkälti pyörän todellista hintaa ja palvelumaksuja. Esimerkiksi 3 000 euron pyörä kolmen vuoden sopimuksella tarkoittaa noin 80–100 euron kuukausisummaa ennen veroja.
Kun verotus huomioidaan, työntekijä maksaa kokonaisuudessaan lähes saman kuin suorassa ostossa – joskus hieman enemmän, joskus hieman vähemmän, riippuen sopimuksesta ja varusteista.
Haitat ja tilanteet, joissa etu ei kannata
Taloudellinen hyöty ei ole enää itsestäänselvä
Ilman veroetua työsuhdepyörä ei ole automaattisesti halvin vaihtoehto. Kampanjat, alennukset ja korottomat osamaksut voivat tehdä suorasta ostosta edullisemman.
Pitkä sitoutuminen
Sopimus sitoo useiksi vuosiksi. Työpaikan vaihto tai elämäntilanteen muutos voi tehdä järjestelystä hankalan.
Ei järkevä satunnaiseen käyttöön
Jos pyörä jää vähälle käytölle, kuukausimaksu tuntuu nopeasti turhalta.
Kannattaako työsuhdepyörä – rehellinen vastaus
Työsuhdepyörä ei ole enää verotuksellinen kultakaivos, mutta se ei ole myöskään huono etu. Se on ennen kaikkea käytännöllinen ja vaivaton tapa hankkia hyvä pyörä, jos pyöräily kuuluu arkeen.
Etu kannattaa erityisesti silloin, kun:
- pyörää käytetään säännöllisesti
- arvostat huollon ja vakuutuksen tuomaa helppoutta
- työnantaja osallistuu kustannuksiin
- et halua suurta kertahankintaa
Jos taas pyöräily on satunnaista tai etsit puhtaasti halvinta ratkaisua, oma osto voi olla järkevämpi vaihtoehto.
Disclaimer: Tämä artikkeli tarjoaa yleisluonteista tietoa työsuhdepyöräedusta ja sen kannattavuudesta. Säännöt, verotus ja sopimusehdot voivat muuttua, ja käytännöt vaihtelevat työnantajittain. Sisältöä ei tule tulkita yksilöllisenä talous- tai veroneuvontana.
